Kauhuissani luin 19.1. Kalevan uutista, jossa MS-tautia sairastavalta henkilöltä vietiin pois sähkömopo. Pohde oli yksipuolisesti, henkilölle asiasta kertomatta, päättänyt olla palauttamatta mopoa takaisin huollosta. Sähkömopo oli mahdollistanut hänelle 15 vuoden ajan sosiaalisen elämän sekä itsenäisen liikkumisen ja arjen asioinnin kodin ulkopuolella.
Perusteluna päätökselle oli se, että henkilö oli liian hyväkuntoinen ja mopolla oli liian vähän käyttötunteja viime aikoina. Päätöksestä ei oltu keskusteltu henkilön kanssa eikä hänelle oltu annettu mahdollisuutta selittää, miksi käyttötunteja oli vähemmän. Henkilöllä olikin olemassa hyvät perustelut: ympäristöön liittyvät tekijät sekä sairauden luonne, jossa ajoittain paheneva fatiikki estää liikkumisen turvallisesti edes sähkömopolla.
Kauhu oli se ensimmäinen tunne, mikä itselle fysioterapeuttina tuli. Tämä ei nimittäin ollut ainoa tapaus, johon olen viime aikoina törmännyt. Minulla on lupa kertoa myös toisesta tapauksesta, joka viime viikkojen aikana on tullut vastaan.
Eräs henkilö sai Pohteelta kirjeen, jossa ilmoitettiin Pohteen ottavan häneltä pois lähes päivittäin käytössä olevan apuvälinepyörän. Päätöstä ei oltu ennakoitu, siitä ei oltu keskusteltu henkilön tai hänen lähiomaisten kanssa.
Henkilön perussairaudet ja tukien tarve pyörässä aiheuttavat sen, että hän tarvitsee avun lähinnä pyörän jalkaremmien kiinnittämiseen ja aukaisemiseen. Hän pyöräilee itsenäisesti, mutta tarvitsee apua muun muassa asiointikäynneillä toiminnanohjaukseen.
Pyörä mahdollistaa henkilölle itsenäisen osallistumisen päivätoiminnan ryhmän retkiin, ulkoiluhetkiin, kirjasto- ja kauppakäynteihin sekä itsenäisen siirtymisen muun muassa kuntoutukseen asumisyksikön ohjaajan saattamana.
Saattamista hän tarvitsee turvallisuuden vuoksi, koska valitettavasti pyörätiet eivät ole vielä esteettömät kaikkialla. Pyörä on tälle henkilölle myös kuntoutusväline: sen avulla hän vahvistaa alaraajojen lihaksia, jotta kävelystä tulisi sujuvampaa ja kivuttomampaa.
Henkilö ei pysty liikkumaan kodin ulkopuolella ilman pyörää. Kävely on hänelle niin kuormittavaa, että pidemmillä matkoilla hän joutuu ottamaan pyörätuolin käyttöönsä. Pyörätuolin, joka sitoo yhden avustavan aikuisen työntämään häntä, ja joka on passiivinen kulkumuoto samoin kuin taksi.
Pyörä on myös ainoa väline, jonka avulla tämä henkilö voi liikkua pitkäkestoisesti hengitys- ja verenkiertoelimistöä kuormittaen, eli muun muassa hengityskapasiteettia kehittäen. Tämä vähentää sairastelua, terveydenhuollon palveluiden käyttöä sekä hoitoisuutta. Pyörä tukee siis henkilön kokonaisvaltaista hyvinvointia, osallisuutta ja itsenäisempää elämää.
Kuntoutuksen vuoden 2026 talouden tasapainottamistoimenpiteisiin kuuluu apuvälineiden kierrätyksen tehostaminen. En ikinä olisi uskonut, että säästöt haetaan ottamalla pois liikkumisen apuvälineet ilman yksilöllistä ja perusteellista arviointia kokonaisvaikutuksista niiltä henkilöiltä, joilla on apuvälineelleen pitkäaikainen tarve, jotka käyttävät apuvälinettä säännöllisesti ja jotka aidosti apuvälinettä tarvitsevat. Ei näin. Tämä ei nimittäin tuo säästöjä.
Emilia Huusko
aluevaltuutettu (kok.), Vaala