Kemi, Kajaani, Muhos, Pyhäjoki ja ehkä vielä Ii. Kuluvan talven hyvät uutiset ovat kertoneet uusista datakeskuksista.
Kemissä kytkettiin jo piuhat seinään ja laitettiin teratavut hyrskyttämään, muualla pohjoisessa varaillaan tontteja ja hypitään ilosta.
Kansainvälisten teknologiajättien investointiuutiset ovat ilman muuta myönteisiä, etenkin näillä selkosilla, missä tähän saakka on mietitty, kuka sammuttaa valot.
Datakeskusten sijaintipäätöksiin ovat vaikuttaneet muun muassa hyvin turvattu sähkönjakeluverkko ja uusiutuvien energialähteiden korkea osuus suomalaisessa sähköntuotannossa.
Kääntöpuolena tässä on, että datakeskukset kuluttavat ”valtavat määrät” sähköä, mutta se ei varsinaisesti huolestuta ketään. Asiaa voisi kuitenkin pohtia hetken.
Maailmassa arvioitiin olevan vuoden 2024 lopussa noin 7,2 miljardia älypuhelinta ja muut härvelit siihen päälle. Niillä kaikilla tuotetaan häkellyttävät määrät kuvia ja videoita, jotka täytyy saada talteen johonkin.
Laitteiden oma muisti on rajallinen eikä kovin turvallinen, joten valmistajat kannustavat laittamaan kaiken ”pilveen”. Näin arvokkaat muistot ovat tallessa silloinkin, kun laite katoaa tai vaihtuu uuteen.
Nyt paljastus: nämä ”pilvet” eivät nimestään huolimatta ole taivaalla, vaan tiukasti maan kamaralla. Niissä datakeskuksissa.
Ja valtavien kuvamassojen tallentamisen lisäksi kapasiteettia tarvitaan muuhunkin, kuten räjähdysmäisen nopeasti leviävien tekoälysovellusten pyörittämiseen.
Tunnettu Terminator-dystopia tekoälyn vallankumouksesta näyttää maapallon paikkana, jossa murhaajarobotit jahtaavat viimeisiä raunioissa piileskeleviä ihmisiä.
Todennäköisempi visio tämän vuosisadan loppupuolelta näyttäisi olevan maisema, jossa kaikki nousevalta merenpinnalta turvassa oleva tonttimaa on täytetty datakeskuksilla.
Niiden välissä jauhavat loputtomat tuulimyllymetsät sähköä, ja myllyjen juurella vaeltavat ihmispolot kuvaten videoita ja kysellen tekoälyltä, mitä tilanteelle pitäisi tehdä.
Palataan hetkeksi tälle vuosikymmenelle. Merenpinnan nousua voidaan hillitä vähentämällä hiilidioksidipäästöjä.
Puhtaasti tuotettu sähkö antaa tähän mahdollisuuksia, mutta ikävä kyllä mikään tuotantotapa ei ole täysin puhdasta. Tässä kuussa Suomessa kulutetun sähkön päästökerroin on 41 grammaa hiilidioksidia kilowattituntia kohden, millä luvulla maamme on hyvää eurooppalaista keskitasoa.
Kerroin on laskenut jo toistakymmentä vuotta, mutta samaan aikaan sähkön kokonaiskulutus on kasvanut ja kasvaa edelleen. Siis aikamoinen kilpajuoksu on käynnissä. Seuraavaa datakeskusta odotellessa…