Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Poh­joi­sen kan­sa­ne­dus­ta­jat, so­siaa­li­työn kou­lu­tus­poh­jaa ei saa mu­ren­taa!

Sosiaalityöllä ehkäistään ja poistetaan sosiaalisia ongelmia, joita kuka tahansa yksilö tai perhe voi kohdata. Sosiaalityön velvoitteena on myös puuttua ongelmiin yhteisöjen ja rakenteiden tasolla. Jos laadukasta sosiaalityötä ei ole tarjolla, terveydenhuolto ja erikoissairaanhoito kuormittuvat ja niiden kustannukset nousevat.

Hallitus antoi eduskunnalle 23. syyskuuta esityksen sosiaalihuollon ammattihenkilölain muutoksista. Sen mukaisesti jatkossa sosiaalityöntekijän tehtävissä voisi tilapäisesti toimia varsin kirjavalla taustalla. Tilapäisyyttä voidaan jatkaa rajoituksetta vuosi kerrallaan.

Sosiaalipalvelut muodostavat rahoituksen ja henkilöstön osalta puolet sote-palveluista, ja sosiaalityötekijät ovat sosiaalipalvelujen ainoa yliopistolliseen tutkintoon perustuva ammattikunta. Jos sosiaalityön koulutusvaatimuksia ajetaan alas, se uhkaa romuttaa koko sosiaalipalvelujen tutkimusperustaisen selkärangan.

Lakiesitys väheksyy sekä sosiaalihuollon asiakkaita että työntekijöitä. Ihmisten sosiaaliset ongelmat ovat muuttuneet yhä monimutkaisimmiksi, joten on vaikea ymmärtää, miksi niiden ratkomisessa tarvittaisiin nyt vähemmän koulutuspohjaa. Sosiaalihuollon asiakkaat, joiden elämäntilanne on muutoinkin vaikea, ansaitsevat parhaimpaan saatavilla olevaan tietoon perustuvan tuen. Myös hallitus itse vaatii ohjelmassaan, että sosiaalipalveluissa käytetään vain tutkittuun tietoon perustuvia menetelmiä.

"Jos sosiaalityön koulutusvaatimuksia ajetaan alas, se uhkaa romuttaa koko sosiaalipalvelujen tutkimusperustaisen selkärangan."

Suomessa on viime aikoina panostettu sosiaalityön käytännön ja tutkimuksen yhteistyöhön. Esityksellään hallituksen on nyt kaivamassa uutta kuilua käytännön ja tutkimuksen väliin. Tutkimustiedon seuraaminen ja tutkimusperustainen työote edellyttävät sosiaalityöntekijöiltä, aivan kuten lääkäreiltäkin, yliopistollisen koulutuksen tuomaa tietoa ja osaamista.

Myös koulutuspoliittisesti hallituksen esitys on lyhytnäköinen ja ristiriitainen hätäratkaisu. Jos hyvinvointialueet saavat lähes rajoittamattomat mahdollisuudet palkata sosiaalityöntekijän tehtäviin halvemmalla työvoimaa, jolta puuttuu tehtävään vaadittava ylipistotasoinen asiantuntijuus, hyvinvointialueilta poistuu kannuste panostaa sosiaalityön työolojen kehittämiseen ja keskeneräisten tutkintojen valmistumiseen.

Vastaavasti sosiaalityötä opiskelevien motivaatio saattaa opintonsa päätökseen heikkenee. Kouluttamattoman ja määräaikaisen työntekijän asema esimerkiksi eettisesti haastavissa tilanteissa ja asiakkaiden oikeuksien ajamisessa on lähtökohdiltaan heikko.

Sosiaalityöntekijäpulan taustalla ei niinkään ole koulutettujen sosiaalityöntekijöiden vähäisyys, vaan työhyvinvointiin heikentävät työskentelyolosuhteet. Työterveyslaitoksen vuonna 2023 tekemän tutkimuksen mukaan sote-huollon ammattiryhmistä sosiaalityöntekijät olivat niitä, jotka kokivat työssään eniten paineita. Kun kaikkien sote-huollon ammattikuntien kohdalla työpaineita koki 38 prosenttia työntekijöistä, sosiaalityöntekijöiden ryhmässä luku oli 52 prosenttia. (Laitinen ym. 2024).

Hallituksen esitys tarkoittaa, että tulevaisuudessa koulutetut sosiaalityöntekijät käyttävät asiakkaiden sijaan työajastaan yhä enemmän epäpätevien kollegojen ohjaamiseen. On vaikea nähdä, että tällainen työnkuva motivoisi yhtään koulutettua työntekijää.

Lakiesitys on yhteiskunnallisesti kestämätön. Se tulee johtamaan kentällä toimivien koulutettujen sosiaalityöntekijöiden joukkopakoon alalta ja syventämään sosiaalityöntekijäpulaa. Kuten alan toimijat ovat monin eri tavoin viestittäneet, koulutettuja sosiaalityöntekijöitä kyllä löytyy, ja heitä voidaan kouluttaa lisää, mutta työolot ja johtaminen pitää saada kohdalleen. Tätä varsinaista ongelmaa lakiehdotus ei korjaa.

Teemme sosiaalityön kouluttajina ja tutkijoina tiivistä yhteistyötä Soiten, Pohteen ja Pohjanmaan hyvinvointialueiden kanssa. Vetoammekin alueidemme kansanedustajiin, että he estävät sosiaalityön koulutuspohjan murentamisen ja sen sijaan toimivat aktiivisesti koulututtujen sosiaalityöntekijöiden saamiseksi ja pitämiseksi alueiden asukkaiden palveluissa.

Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen sosiaalityön tiimi, Jyväskylän yliopisto

Aila-Leena Matthies ja Kati Turtiainen

sosiaalityön professorit