Pohjois-Tuiraa täydennysrakennetaan tiiviillä asunnoilla.
As Oy Tuiran Kallio, Kaarretie 14. Lapti Oy. Arkdesign / Arkkitehtuuritoimisto Juha Paldanius Oy. 2h+k+s 45,5 neliötä. Vh. 139 000–164 000 euroa.
Yläkerrosten kookkaat edustusasunnot ja vieressä avautuvan jokimaiseman huomioivat hinnat ovat hilanneet viime vuosina Tuiraan rakennettujen uudisrakennusten imagoa ylelliseen suuntaan niin Merijalinrannassa kuin Koskitien varrella Itä-Tuirassakin.
Tuiran perällä, Bertel Jungin tien humun ja 1980-lukulaisten betonielementtitornien välissä lähtökohdat uudelle ovat arkisemmat.
Lassinkallion koulun tontille nousee seuraavina vuosina viisi kerrostaloa. Ensimmäistä ennakkomarkkinoidaan Kalliotien varteen. Myöhemmin koulu puretaan neljän naapuritornin tieltä.
Uudet talot ovat Tuiralle tyypilliseen tyyliin yhden rappukäytävän ympärille rakentuvia tornimaisia pistetaloja.
Harmaa-valkoiset tiilitalot ovat kuin 2010-luvun korkeampia kopioita viereisistä Kaarretien kolmikerroksisista kerrostaloista. Sisäänkäynteihin ja parvekkeiden takaseiniin on ripoteltu varovasti tehosteväriä, kuin lainattuna etelän puoleisista 1980-luvun kukertavilta torneilta.
Kauhtuneelle ympäristölle kumartelun sijaan betoniseen Itä-Tuiraan olisi mahtunut omaleimaisempaakin arkkitehtuuria koko kaupunginosan ilmettä kiillottamaan.
Rappukäytävän ympärillä on seitsemän erilaista asuntoa, jotka toistuvat samanlaisina ensimmäisestä kerroksesta kahdeksanteen. Ullakkovarastot vievät herkullisimmat näkymät yhdeksännessä kerroksessa.
Asuntojen tiivistymistrendi näkyy Asunto Oy Tuiran Kalliossa. Pienimmät asunnot ovat 23- ja 25-neliöisiä yksiöitä.
Pieniin asuntoihin on kuitenkin etsitty laatua priorisoimalla: vähäisiä neliöitä on siirretty sinne, missä niille on mahdollisesti eniten tarvetta ja otettu pois toisarvoisista tiloista.
Näin on syntynyt esimerkiksi 45-neliöinen kaksio, jossa keittiö on hypännyt eteiseen.
Keittiökalusteiden sijoittaminen eteiskaappien jatkeeksi on yleinen pienten asuntojen ratkaisu.
Asunto selkiytyy, kun kiintokalusteita ja kaappeja ei tule vastaan joka kulmauksessa. Pitkänmallisessa kaksiossa eteiskäytävä on kuitenkin niin pitkä, että käytännössä kodissa kokataan eteisessä ja takkeja sekä kenkiä riisutaan jääkapin edustalla.
Kun myös makuuhuone on puristettu minimiin, on oleskelutila pienen asuntoon poikkeuksellisen avara. Hauska ja joustava yksityiskohta on ruokapöydän taakse jäävä syvennys, johon uppoaa mainiosti pieni työnurkkaus tai kirjahylly.
Kotien kutistuminen jakaa mielipiteitä: vaikka asumistoiveet urbanisoituvat ja jopa perheet kaipaavat isommilla kaupunkiseuduilla kankailta ja kempeleistä keskustan kupeeseen, se ei välttämättä tarkoita halua asua pienessä asunnossa.
Yhtälössä ovat mukana niin tavoittamattomiin kohoavat neliöhinnat kuin toisaalta toiveet ekologisesta asumisesta ja tavaran vähentämisestä. Onko tiiviys toive vai pakko?
Mitä pienempi koti, sen tarkemmin eri toiminnoille on oltava omat paikkansa. Joustavuus olisi toki toimivinta, mutta rakennuttajavetoisesti rakentaessa joudutaan useimmiten miettimään kuvitteellista keskivertoasukasta.
Elämäntyyli kertoo lopulta mikä kullekin toimii, mutta esimerkiksi keittiö eteisessä lienee useimmille lopulta vain hukkaneliöiden hyödyntämistä. Piintyneitä huonejakoja voisi ravistella useamminkin.