Hyvinvointialue Pohteen virkahenkilöstön julkistama säästöohjelma on ollut dynamiittia. Pohjois-Pohjanmaan kuntajohtajat ovat tyrmistyneitä leikkauslistasta.
14 kunnan kannanoton mukaan säästöt keskittäisivät palveluita liikaa. Edessä olisi "kestämätön mummo- ja papparalli ympäri maakuntaa."
Oulussa huoli jaetaan. Kaupunginjohtaja Seppo Määttä pelkää mittavien säästöjen heikentävän merkittävästi kaupunkilaisten terveyttä ja hyvinvointia (Kva 3.11.23).
Säästölista on hengästyttävä, mutta niin on säästöjen tarvekin. Tämänhetkisen arvion mukaan Pohteen vuoden 2024 alijäämä ilman sopeuttamistoimenpiteitä olisi noin 150 miljoonaa euroa. Luku on kestämätön.
Pohde ei painiskele yksin talouspulmien kanssa. Sama sävel on liki kaikilla 21 hyvinvointialueella.
Kuntien reaktiot edessä oleviin säästöihin ovat ymmärrettäviä. Kunnat ovat siirtyneet sote-uudistuksen myötä pelikentältä katsomoon, kun järjestämisvastuu on karissut niiden harteilta hyvinvointialueille.
Petteri Orpon (kok.) hallitus on päättänyt hillitä sote-menojen kasvua. Säästämisen tarve tunnistetaan myös kunnissa. Mutta kun leikkaukset osuvat omaan nilkkaan, ne eivät maistu.
Säästöjen sijaan sosiaali- ja terveyspalveluihin kaivattaisiin hyvinvointialueilla lisää rahaa. Sitä ei ole lupeissa ainakaan ilman raskasta ohjausmenettelyä, jonka päätteeksi hyvinvointialue voi joutua valtion talutusnuoraan. Sen tien päässä häämöttää yhdistyminen johonkin toiseen hyvinvointialueeseen.
Erityisesti pääkaupunkiseudun poliitikot ja media tarjoavat ratkaisuksi maakuntaveroa. Se voi nousta houkuttavaksi vaihtoehdoksi hyvinvointialuepolitiikkojen silmissä laajemminkin. Kipeiden säästöpäätösten sijasta olisi vähemmän kivuliasta kiristää veroja ja hankkia siten lisää tuloja.
Kuntapäättäjät ovat vuosien saatossa usein turvautuneet tähän "säästökeinoon" vähiten hankalana.
Periaatteessa ajatus maakuntaverosta on kaunis. Vasta verotusoikeus mahdollistaisi paikallishallinnon itsenäisyyden.
Nyt sote-alue on valtiovarainministeriön armoilla niin käyttömenojen kuin investointien suhteen.
Orpon hallituksen ohjelmassa maakuntaveroa ei ole: sitä ei edes valmistella. Maakuntaveroa pohdittiin sote-uudistusta tehtäessä laajapohjaisesti parlamentaarisessa komiteassa. Se antoi mietintönsä 2021. Vero kuopattiin silloin.
Maakuntaveron suurin ongelma liittyy siihen, että se johtaisi nopeasti alueiden eriarvoistumiseen. Pääkaupunkiseudulla ja kasvukeskuksissa voitaisiin tarjota asukkaille hyvät palvelut matalalla veroasteella. Muualla taas tarjolla olisi heikkeneviä palveluita koventuvaa verotusta vastaan. Pääkaupunkiseutu voittaisi, Pohjois-Pohjanmaa olisi häviäjien joukossa.
Pahimmillaan hyvinvointialueiden veroero voisi repeytyä kymmenen prosenttiyksikön suuruiseksi. Se ei ole millään lailla sopusoinnussa kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun kanssa.
Maakuntaveron ongelmana olisi myös se, että sitä pitäisi periä ansiotuloista. Se olisi omiaan kiristämään entisestään työn verotusta, joka jo nyt on Suomessa kansainvälisesti vertaillen erittäin ankaraa.
Hyvinvointialueen päättäjät saa virkavalmisteluna tehdyn säästölistan käsiteltäväkseen lähiaikoina. Kun alijäämä on kasvamassa kestämättömäksi ja tulojen olennainen lisääminen ei ole vaihtoehtojen joukossa, jää jäljelle säästämisen pakko.
Toimenpiteitä valmistellaan osana Pohteen talousarviota ja tuottavuus- ja taloudellisuusohjelmaa. Se on toimitettava valtiovarainministeriölle viimeistään marraskuun 21. päivä.
Sote-päättäjiltä vaaditaan nyt selkärankaa ja kovaa kanttia päätösten tekemiseen ja niiden perustelemiseen kansalaisille. Se on oikeaa vastuunkantoa.
Olkoon lohtuna se, että siitähän politiikassa on kyse: yhteisten asioiden hoitamisesta.