As Oy Oulun Lippuvartija. Kastelli-talot Oy. Arkkitehtitoimisto Avario Oy. Asunto H, 4h+k/rt+s, 91,5 neliötä. Vh. 233 325 euroa.
Uuden Hiukkavaaran asuinalueen erillistaloyhtiöt ovat tuttu ilmestys näillä sivuilla. Se kielii rakennustyypin suuresta suosiosta alueella. Ja jos erillistalot ovat rakentajien keskuudessa suosittuja, voisi kuvitella, että ne ovat myös ostajien toivomia.
Mahdollinen alueen tuleva asukas voikin aiempia tämän palstan kirjoituksia selailemalla saada jo varsin kattavan katsauksen kyseisen asumismuodon edustajiin.
Tämänkertainen erillistalojen yhtiö sijoittuu Soittajankankaan alueelle, heti Hiukkavaaran keskuksen sekä alueen pääväylän, Raitotien tuntumaan. Tontti sijaitsee puistoalueen reunassa, ja koillisreunaltaan piha rajautuu koko Soittajankankaan puhkaisevaan kevyen liikenteen raittiin.
Tummanpuhuvan värimaailman ja perinteikkään harjakattomuodon leimaamalta ulkoarkkitehtuuriltaan nämä erillistalot ovat varsin eri maata verrattuna yhtiön lounaanpuoleiseen, valkeataloiseen rajanaapuriin – joka muuten sekin on arvioitu aiemmin tällä palstalla.
Tontille olisi asemakaavan mukaan voinut rakentaa kaksikerroksisia taloja melko väljästi, mutta As Oy Oulun Lippuvartijassa sama rakennusoikeus on käytetty tehokkaasti kahdeksalla yksikerroksisella talolla. Yhteisiä ja asuntokohtaisia pihatiloja, lukuun ottamatta ajoväylää, on äärimmäisen vähän, mikä tuntuukin olevan enemmän sääntö kuin poikkeus alueen erillistaloista puhuttaessa.
Yhtiön talot ovat kaikki selvästi perheasuntoja, joskin noin 80–90-neliöisinä kolmioina ja neliöinä varsin maltillisen kokoisia sellaisia, verraten lajityypin muihin viimeaikaisiin esimerkkeihin.
Tarkempaan syyniin on tässä nostettu tontin ajoneuvoliittymää lähinnä oleva talo. Tämä on yksi neljästä Lipunkantajantien suuntaan avautuvasta neljän huoneen asunnosta. Pitkänomaisten talojen väleihin jää matala, loivakattoinen autokatos. Harjakatto ja sivuseinät jatkuvat olohuoneen päätyseinää pidemmälle korostaen muotoa entisestään, samalla muodostaen suojaisan terassin etelän puolelle.
Taloon tullaan sisään pienen verannan kautta talon toisesta päädystä. Sisääntulonäkymä on linjakas ja pitkä, suoraan eteisen, keittiön ja oleskelutilojen läpi ulos. Ratkaisun ehdottomana hyvänä puolena on se, että asunto on selkeydessään kaikkea muuta kuin sokkeloinen.
Ratkaisun varjopuolena eteisestä muodostuu hieman käytävämäinen, ja tarpeettoman suuri. Myös makuuhuoneet jäävät melko pieniksi eteisen lohkaistessa palan ikkunaseinästä. Kun ikkunat ja sisäänkäynnit sijaitsevat talojen päädyissä, muistuttavat sisätilat täysin rivitaloa, vaikka autokatos erottaakin asuntoja ulkona.
Juuri tämä on erillistalojen eräs haaste verrattuna omakotitaloon: ikkunoita on usein mahdollista puhkaista vain päätyseiniin. Tämä taas johtaa siihen, että asunnon keskelle jää vailla luonnonvaloa oleva vyöhyke, johon sijoittuvat keittiö ja pesutilat vessoineen.
Tässä tapauksessa asunnon suuri yhtenäinen ja kiistatta avara tupatila kompensoi hyvin luonnonvalon puutetta asunnon keskiosissa. Kaiken kaikkiaan kyseessä on kelpo perheasunto, jossa vähillä elementeillä on saatu selkeälinjainen ja toimiva koti.