Pohteen yt-neuvotteluiden myötä liikunta- ja kulttuurietu poistuu maakunnan suurimman työnantajan työntekijöiltä, eli noin 18 000 henkilöltä. Ymmärrettävästi näin on voitu säästää työpaikkoja hankalassa tilanteessa. Silti olisi tärkeää selvittää, mitä päätöksellä oikeasti säästetään ja mikä ovat sen seuraukset. Etu ei ole bonus, vaan yksi harvoista työnantajan keinoista tukea työkykyä ennen kuin se pettää.
Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella sairauspoissaolot ovat jo valmiiksi selvästi maan huippua: Kun keskimäärin sairauspoissaoloja kertyy 9,7 päivää vuodessa työntekijää kohden, niin Pohteella niitä kertyy vuodessa liki tuplasti, 17,7 päivää vuodessa. Esimerkiksi Tela arvioi sairauspoissaolojen maksavan Suomelle viisi miljardia euroa joka vuosi, työnantajalle hinta on 370 euroa päivässä.
Ehdotammekin, että päätöksen vaikutuksia tulee seurata ja verrata esimerkiksi sairauspoissaolo-, sijais- ja työkyvyttömyyseläkkeisiin meneviä kuluja edeltäviin vuosiin, jotta päätöksen hintalappu selviää päättäjille.
Toisaalta päätös on pois myös oman alueen elinvoimasta, sillä liikunta- ja kulttuurietu on myös poikkeuksellisen paikallinen tukimuoto. Se ei valu ulkomaille, vaan se käytetään siellä, missä työntekijä asuu. Oman kunnan kuntosalilla, uimahallissa, jumpassa ja paikallisissa tapahtumissa.
Etu on myös valtiolle hallinnollisesti kevyt tapa ohjata ostovoimaa suoraan paikallisille yrityksille ja seuroille ilman uutta virastoa tai hankerahoitusta, ja se jättää valinnan työntekijälle. Kun maakunnan suurin työnantaja poistaa edun kertaheitolla, seuraus näkyy heti: asiakasmäärät laskevat ja kausikortteja jää uusimatta.
Pienimmiltä toimijoilta uhkaa kadota juuri se marginaali, jolla ympärivuotinen toiminta pidetään pystyssä. Isku osuu myös yhdistyksiin, sillä tuoreen liikunta-alan ekosysteemiselvityksen mukaan liki puolet alan toimijoista on yhdistyspohjaisia. Oulun kulttuuripääkaupunkivuonna 18 000 työntekijän ostovoiman irrottaminen alueen kulttuuritarjonnasta on erityisen nurinkurista.
Nurinkurista se on lisäksi hyvinvointialueen omien tavoitteiden kannalta. Samaan aikaan kun alueellisissa suunnitelmissa painotetaan ennaltaehkäisyä, julkinen työnantaja vetää mutkan kautta rahoitusta pois juuri siltä terveyttä, hyvinvointia ja fyysistä aktiivisuutta tukevalta palveluverkolta, jonka varassa ennaltaehkäisy käytännössä on, sillä liikunta- ja kulttuuripalvelut ovat tutkitusti yksiä eniten ihmisten terveyttä ja hyvinvointia tukevista palveluista.
Oulun ulkopuolella alan tarjonta ei ole itsestäänselvyys: kun sali tai tanssikoulu lopettaa Pudasjärvellä tai Oulaisissa, ei yrittäjä välttämättä palaa, vaikka liikunta- ja kulttuurietu palaisikin. Siksi liikunta- ja kulttuurietua ei tule arvioida ainoastaan yksittäisessä talousarvio Excelissä, vaan laajemmin alueen elinvoiman kannalta.
Fehime Seifulla
toiminnanjohtaja, Liikuntayrittäjät ry