Lääketieteellisen lehden Duodecimin (20/2019) mukaan skitsofreniaan ja muihin psykoosisairauksiin liittyy usein merkittävästi heikentynyt sairaudentunto. Sairaudentunnottomuus heikentää huomattavasti henkilön sitoutumista hoitoihin ja ongelma korostuu, jos henkilöllä on myös päihdesairaus.
Lehden mukaan ”erilaiset tehostetun tai liikkuvan avohoidon ratkaisut voivat tukea hoitoon sitoutumista ja toimia siltana siirryttäessä osastohoidosta avohoitoon. … Omahoitajien merkitys on tärkeä, koska potilaat vastaanottavat tutulta hoitajalta paremmin tietoa sairaudesta kuin muilta terveydenhuollon ammattilaisilta.”
Kuulemani mukaan Pohteella ei ole minkäänlaista tilastollista seurantaa kuinka moni OYSin psykiatriselta osastolta kotiutettu psykoosipotilas jatkaa hoitoaan avopalveluissa vaikka tiedetään, että psykoosisairaiden hoitoon sitoutuminen on erittäin heikkoa.
Psykoosin uusiutumista voidaan ennaltaehkäistä kerran kuussa annettavalla niin sanotulla psykoosinestopistoksella. Ongelmana on sairaudentunnottomuus. Eli mikäli psykoosisairas ei kerro läheisilleen, että hänelle on tällaiseen lääkehoitoon resepti, jää pistos usein hakematta ja pistosaika varaamatta.
Tietääkseni Pohteella ei ole minkäänlaista liikkuvaa avohoitoa, jotta edes pistoslääke käytäisiin antamassa psykoosisairaan kotona. Liikkuva avohoito voisi käydä antamassa myös päivittäisen suun kautta otettavan lääkkeen.
Onneksi Pohteella ollaan siirtymässä omalääkäri ja -hoitajamalliin. Kun pistoksen antava hoitaja tapaa psykoosisairaan kuukausittain, oppii hän ehkä näkemään milloin lääkitys ei tehoa tai lääkitystä pitää muuttaa, tai hänelle on tullut muita hoitoa vaativia sairauksia. Hän voi samalla myös kysellä kuulumisia ja välittävällä asenteella kenties parantaa hoitoon sitoutumistakin.
Päihteitä käyttävien psykoosisairaiden kohtelu on kaikkein heikointa. He ovat usein asunnottomia maksamattomien vuokrien vuoksi. Joskus heitä ei oteta edes päihteidenkäyttäjille tarkoitettuihin yömajoihin, koska he käyttäytymisellään (hoitamaton psykoosisairaus) häiritsevät muita yöpyjiä.
Läheisten tai ohikulkijoiden soittaessa ambulanssin sekavasti käyttäytyvän henkilön vuoksi, päivystävä lääkäri toimittaa heidät yleensä poliisin huostaan. Herää kysymys, näkeekö päivystävä lääkäri, että henkilöllä on psyykkisen sairauden diagnoosi ja lääkitys, ja jos näkee, pitäisikö hänet toimittaa psykiatriselle osastolle arvioitavaksi eikä putkaan? Psyykkisesti sairaimmat jätetään siis ilman hoitoa ja suojaa. Mikä muu sairaus on yhtä huonosti hoidettu?
Tarja Pasma
vihreää politiikkaa kannattava, Oulu