Kaikki kolme urheiluliike Rintamäen kassalle jonottavaa asiakasta pitelevät kädessään pitoteippipakettia. Yksi toteaa, että vaimolle piti tulla hakemaan helppoa voitelua, toinen kuuntelee tarkasti myyjän antamia kiinnitysohjeita.
Teippiä myydään niin paljon, että sitä saa käydä hakemassa monta kertaa päivässä kellarista lisää, kertoo myyjä Antti Myllyniemi. "Se on ollut tällä kaudella kuntohiihdon mullistava keksintö. Kukaan ei ole käynyt vielä haukkumassa."
Hollolalaisen Startexin kehittämän Start Grip Tapen luvataan pitävän kaikilla keleillä. Se kestää suksen pohjassa noin 250 kilometriä, hyvillä keleillä jopa 400 kilometriä. Paketti maksaa 9,90 euroa ja teippiä siinä on viisi metriä. Määrästä riittää moniin suksiin.
Oululainen kuntohiihtäjä Jari Eerikkilä on lupautunut kokeilemaan, onko teipin liimaaminen niin helppoa kuin luvataan ja tuleeko suksiin pitoa. Ja jos tulee, jääkö niihin vielä luistoakin. Hiihtoretkelle on lähdössä myös perheen kolmesta tyttärestä keskimmäinen, 8-vuotias Reetta.
Jari on hankkinut täksi talveksi luistelusukset ja on ehtinyt hiihtää parisataa kilometriä. Hän on suunnitellut osallistuvansa ensimmäistä kertaa Tervahiihtoon. Perinteiset sukset ovat vielä koskemattomina kellarissa.
Reetta on kokeillut suksiaan tänä vuonna kerran. Hänestä hiihto on mukavaa, toisin kuin 11-vuotiaasta Tainasta. "Mää inhoan hiihtoa", Tainaa aivan puistattaa. "Se on tylsää."
Jarilla hiihtoon tuli melkein kymmenen vuoden tauko kouluvuosien jälkeen ennen kuin hän alkoi hiihtää lasten kanssa. Nyt hän on suorastaan innostunut lajista. Yleensä hän käy Iinatin ladulla, mutta pitoteippiä testataan kodin lähellä, puolentoista kilometrin mittaisella, Lintulammen ympäri kiertävällä reitillä.
Vartissa valmista
Teippipaketissa on mukana hyvät ohjeet ja kaikki tarpeelliset apuvälineet. Muovisen teippirullan kyljessä on hiekkapaperipala, jolla pitoalue karhennetaan, kunhan pohjat on ensin puhdistettu vanhoista voiteista. Puhdistuksen Jari on hoitanyt etukäteen.
Ohjeista löytyy heti puute: niissä ei kerrota, että teippiä ei levitetä yhtä laajalle alueelle kuin perinteistä pitovoidetta, muuten luisto kärsii. Se neuvottiin kuitenkin kaupassa. Pitoalue alkaa kantapään edestä, ja Jari arvelee sen ulottuvan vähän siteen yläpuolelle. "Aika hyvät naarmut jää", hän naureskelee hiekkapaperilla hangatessaan.
Teipin päätä on vaikea saada auki lyhyillä kynsillä. Jari ottaa avuksi puukon, jolla onnistuu nirhaisemaan haavan peukaloonsa. Rullasta löytyy katkaisuterä, jolla teipin saa poikki, kun se on vedetty paikoilleen.
"Ensin painetaan sormilla", Jari lukee ohjeista. "Toinen samoilla tulilla viereen", hän mutisee ennen kuin silittää teipit tiukemmin paikoilleen rullan reunalla. Suojapaperi lähtee kevyesti pois, ja suksen pintaan jää komeanpunainen, liisterimäinen juova.
Reetan suksien teippaaminen käy jo kädenkäänteessä, parissa minuutissa. Koko hommaan, ohjeiden lukuun ja kaksien suksien käsittelyyn ensikertalaiselta tuhraantui noin vartti.
Suksien pitäisi antaa viilentyä ulkolämpötilaan, nyt noin 8 pakkasasteeseen ennen kuin niillä lähdetään hiihtämään. Jari nostaa suksiparit pihalle pukeutumisen ajaksi. Matka kävellen ladulle kestää viitisen minuuttia. Suksia ei saa panna vastakkain, mikä vähän vaikeuttaa kantamista.
Kun päästään perille, voidenauha tuntuu kovettuneen, muttei ehkä tarpeeksi. Tuore lumi tarttuu Jarin suksien pohjiin, mutta lähtee kyllä pois, kun hiihtää vähän matkaa. Reetta on heti pitoon tyytyväinen; sukset tuntuvat paremmilta kuin tavallisesti.
Sen ainoan ylämäen päälle Jari pääsee suoraan hiihtämällä. Ei tarvitse mennä haarakäyntiä saati tampata. Olisikohan nauhaa tullut liikaakin?
Mutta ei, arvio oli ennenaikainen. Kun matka jatkuu vielä hetken, luisto paranee. Isä ja tytär lähes riehaantuvat teipin tehosta ja kiertävät koko ladun. Reetalle se riittää vielä näin kauden alussa.
Jari aikoo liimata teippiä muidenkin perheenjäsenten suksiin ja kehua sitä tuttaville. Ehkä vapaa tyyli ei kellistäkään täysin perinteistä.
