Mitä eroa on suomalaisella keihäänheiton maailmanmestarilla ja heittäjällä, joka ei ole vielä voittanut mitään suurta?
Maailmanmestari saa istua pöydän ääressä ja jutella rauhassa muutaman toimittajan kanssa. Sitä toista puolestaan revitään minuuttiaikataululla paikasta toiseen: pöydän takaa sponsoritaulujen eteen töröttämään ja sieltä sohvalle.
Kamerat käyvät, haastattelunauhurit surisevat ja kuulakärkikynät tanssivat lehtiöillä.
"Ei pääse poika helpolla. Ohjelma on kova", pöydän ääressä istuva Aki Parviainen pyörittelee päätään.
Pitkämäki
lupaa poutaa
Vaan kova on poikakin. Tero Pitkämäki hoitaa pakollisen mediamylläkän eteläpohjalaisella tyyneydellä. Hän vastaa kysymyksiin, joihin on vastannut tuhottoman monta kertaa. Vastaa suomeksi ja vastaa englanniksi.
"Tämä on osa tätä. Osa minun työtäni", Pitkämäki sanoo.
"On tähän tänä kesänä jo ehtinyt tottua."
Runsaan viikon vanhan Oslon hurjan kisaheittonsa jälkeen Pitkämäki on vetänyt henkeä kotonaan kaikessa hiljaisuudessa. MM-karsintakisan aattona hiljaisuus päättyi.
Keihäänheiton maailman ykkösmiehen lausuntoja oli jonottamassa suomalaisen median lisäksi televisioryhmät Norjasta, Ruotsista, Saksasta ja Tshekistä sekä sohvallinen ulkomaisia lehtimiehiä.
"Kunto on hyvä", Pitkämäki paljastaa Ruotsin televisiolle.
"Kisasta tulee kova. Pitää heittää yli 88 metriä, jos aikoo voittaa", saavat saksalaiset tietää.
"Nyt sataa, mutta huomenna paistaa", keihäsmies lupaa Norjan televisioryhmälle.
Ja paljon, paljon muuta.
"Eniten kysytään sitä, miten on valmistautuminen mennyt ja ketkä ovat pahimmat kilpakumppanit. Niin ja ulkomaalaiset haluavat tietää tästä suomalaisten keihäshulluudesta", Pitkämäki listaa.
Hirmukunto
tuo varmuutta
Pitkämäki hoitaa ympärillään pyörivän härdellin ihailtavan tyynesti. Vasta haastattelutunnin loppupuolella mies alkaa nyplätä sormillaan ihoa kyynärtaipeestaan.
Iän tuomasta varmuudesta ei voi olla kysymys. Pitkämäki on vasta 22-vuotias.
Nurmolainen keihäsmies on hommannut varmuutensa heittämällä keihästä. Takana on niin tasaisen varma ja hyvä kausi, ettei hermoiluun ole mitään syytä.
Kaksi yli 90-metristä tuo mukavasti mielenrauhaa.
"Ei huoleta eikä pelota, ei edes stadionilla odottava huutomyrsky", Pitkämäki sanoo.
Vuorenkokoinen itseluottamus sai pari senttiä lisää korkeutta perjantaina viimeisessä heittoharjoituksessa. Keihäs lensi pidemmälle kuin kertaakaan aikaisemmin ilman numerolappua rinnassa.
"No pitkälle", Pitkämäki yrittää kiertää kysymyksen kaaren mitasta.
"Yleensä heitän semmoiset 83-84 metriä. Oli se sitä pidempi", on toinen yritys.
Kolmannella kysymisellä mies antaa periksi: keihäs oli lentänyt 88 metriä ja risat.
Sohvan selkänojalla keikkuva journalisti on saada heittokädestä otsaansa, kun Pitkämäki selvittää ja näyttää, mitä hyötyä keihäänheitossa on pitkästä selästä ja ulottuvista raajoista.
"Näin. Täältä se lähtee", heittäjä havainnollistaa.
Sieltä se on lähtenyt jo 14 vuotta. Ensimmäisen kerran Pitkämäki heitti keihästä 9-vuotiaana. Keppi lensi 21 metriä, jolla irtosi voitto.
"Kisan jälkeen menin metsään ja hain sieltä puukepin keihääksi", Pitkämäki tiivistää uransa alun muiden maiden miehille.
Koko litania
kerran vielä
Otaniemessä harhaillut Tshekin televisioryhmä tulee paikalle pahasti myöhässä ja pyytää Pitkämäkeä vielä kerran kertomaan kaiken.
"Sehän sopii."
"Valmistautuminen on sujunut hyvin. Pahimmat kilpakumppanit ovat Sergei Makarov ja Anders Thorkildsen", Pitkämäki latelee ja kertoo, että suomalaisten keihäshulluuden takana piilee pitkät perinteet.
"Meillä on ollut Seppo Räty, Kimmo Kinnunen ja Aki Parviainen", nuori keihästähti listaa.
On niitä ollut muitakin. Ja lisää tulee.