Professori Jukka Viitasalo on katsellut Tero Pitkämäkeä ammattimiehen silmin. Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen johtaja on tyytyväinen näkemäänsä.
"Terolla on anatomia kohdillaan. Pitkät raajat ja pitkät vipuvarret", Viitasalo sanoo. Pitkämäki on itse maininnut kuin ohimennen, että hänellä on nykyheittäjistä maailman pisin veto. Viitasalo epäilee kokeneeseen tutkijan silmäänsä luottaen, että näin on. Tieteellisiä mittaustuloksia asiasta ei ole.
"Silloin, kun me mittailimme näitä juttuja, Tero oli vielä pikkupoika." Viitasalo huomauttaa, että vetovaiheen pituus on kiinni muustakin kuin pitkistä raajoista. Vedosta on heti pituutta ja tehoa pois, jos käsi on takana koukussa ja veto lähtee ennen kuin jalka on tukevasti tartanissa pönkkänä.
"Jos veto lähtee ilman tukea, liike-energia menee hukkaan."
Vedon aloituksen ajoittaminen kysyy heittäjältä hermoja ja malttia. Moni hätäilee vetonsa liikkeelle liian aikaisin.
"Terolla näyttäisi olevan ajoitus kunnossa. Hän malttaa odottaa."
Vauhtia, voimaa ja tekniikkaa
Pitkä keihäskaari on vauhdin, voiman ja tekniikan coctail.
"Lähtönopeus, lähtökulma ja asentokulma. Tärkein on nopeus", Jukka Viitasalo latelee.
Nopeus taas on riippuvainen siitä, millaiset kyydit keihäälle syntyy vetovaiheen aikana. Pitkäraajaisella heittäjällä on lyhyempiin virkaveljiinsä verrattuna enemmän aikaa kiihdyttää keihään vauhtia, kun kaaret ovat laajat.
"Veto on vartalon ja käden yhteispeliä. Juoksuvauhdin osuus lopullisesta keihään lähtövauhdista on korkeimmillaan neljäsosa", Viitasalo sanoo.
Tero Pitkämäki on sutjakka heittäjä. Viime syksynä keihäsvalmentaja Leo Pusa innostui määrittelemään heittäjän hernekepiksi. Viitasalo tähdentää, että Pitkämäki kompensoi voiman puutettaan juuri vauhdilla.
Pitkämäellä on suomalaiseksi heittäjäksi poikkeuksellisen reipas juoksuvauhti. Viitasalo vertaa häntä mielellään ME-mies Jan Zeleznyyn. Vauhti on samaa luokkaa. Entisistä suurheittäjistä toista ääripäätä edusti Seppo Räty, joka piiskasi keihään liikkeelle lähes pelkällä kädellä ja voimalla.
"Zelezny tuli kovimmillaan vetovaiheeseen seitsemää metriä sekunnissa. Rädyn vauhti oli noin neljä metriä sekunnissa." Zelezny kehitti oman tekniikkansa, jolla sai vetovaiheeseen lisäpituutta vartaloa kääntämällä.
"Se lähenteli jo kiekonheittoa. Keihään kärki oli kaukana poskesta, kun suomalainen perinteinen tyyli on se, että kärki on ja pysyy korvan vieressä."
Heti oikeaan lentoasentoon
Nykymallisen keihään ihanteellinen lähtökulma on 32--35 astetta. Tieteellisesti ihannekulma olisi 45 astetta, mutta ihmisen biomekaniikalla sellaiseen kulmaan ei voi tuottaa kovin kovaa voimaa. "35 astetta on kompromissi", Viitasalo sanoo.
Lähtökulmassa on vaihtelua, koska keihäät ja tulet ovat erilaisia. Myötätuuleen ja vastatuuleen ovat omat keihäsmallinsa. Kolmas kaaren mittaan oleellisesti vaikuttava juttu on asentokulma, eli se asento, missä keihäs lähtee. Ihanteellinen asentokulma on nollasta kahteen asteeseen.