As Oy Koskenniska, Myllytulli, Oulu. Arkkitehtitoimisto Risto Harju Oy. 1972.
Koskenniskan kerrostalot eivät ilahduttaneet oululaisten silmää edes syntyaikanaan 1970-luvulla. Talot ovat kuitenkin arvostetun maineessa. Ulkopuolisen on vaikea ymmärtää, miten moisessa kivikylässä asuva jaksaisi välittää asuinympäristöstään.
Jokimaisemassa tylyn kulmikkaat talot näyttävät kaupungin suuntaan pehmeämmän puolensa. Parvekkeet suuntautuvat aurinkoisiin ilmansuuntiin. Kaareksi ryhmittyvät talot rajaavat pihan kuitenkin varjoisalle puolelle; se onkin luonteeltaan paljolti parkkipaikkaa.
Salmelantien päässä, vankilan takana on puistoalue, joka on julkisuudestaan huolimatta melko lailla koskenniskalaisten pihapuistikko. Melkein voi Hupisaaretkin laskea oman nautintaoikeuden piiriin.
Asukkaita ei lähistöllä juurikaan ole, kaasutehtaan tontille rakennettu uudehko Joutsenkaaren talo on sekin Tulliväylän ja Kasarmintien liikenteen piirittämä.
Vankilassakin toki asutaan, katukuvaa nämä naapurit eivät kuitenkaan elävöitä. Ehkä tämä eristyneisyys yhdistyneenä keskustan läheisyyteen on ollut omiaan tuottamaan lintukodon tunnelmaa.
Sisätiloihin perehtyminen avaa Kasarmintien varren tornitaloasumiseen toisenlaisen näkökulman. Huoneistot ovat tilavia, joukossa on nykymittapuilla mitaten varsin laadukkaitakin huoneistoja - ainakin mitä tulee pinta-alaan ja huonelukuun.
Muusta laadusta on paikallaan puhua varovaisemmin, ja vähintään suhteuttaen tuon aikakauden yleiseen tasoon.
Esimerkkihuoneisto 4h+k on pinta-alaltaan noin sata neliötä. Nykyisin samat huoneet pakataan saunan kanssa hieman pienempään neliömäärään, mutta ero ei ole kovin suuri, päälle yhdeksänkymmenen neliön ollaan nykyäänkin. Kun huoneistossa vaatehuone on sijoitettu tarkoituksella kylpyhuoneen viereen niin, että siitä saa haluttaessa löylyhuoneen, täyttää asunto tässäkin suhteessa nykyvaatimukset.
Huoneiston väljyys perustuukin taitavaan tilankäyttöön. Käytävää ei ole kovinkaan paljoa, kulkureitit ovat oleskelutiloissa mukana antamassa väljyyden tuntua. Mahdollisuus juosta ympyrää eteisen, keittiön, ruokailutilan ja olohuoneen kautta ilahduttaa lapsia, mutta lisää myös asunnon yleistä toimivuutta.
Märkätilat jäävät syvärunkoisessa talossa huoneiston keskellä vaille ikkunoita. Puute korostuu, jos vaatehuone muutetaan saunaksi. Säilytystilatkin jäävät silloin vähäisiksi.
Vastapainona ovat laadukkaat oleskelutilat. Ruokailutilaan mahtuu kunnon ruokapöytä, jopa kymmenelle hengelle. Aikakauden asuntoarkkitehtuurin ilme oli jokseenkin ankea, sitä taustaa vasten ilahduttaa sellainenkin pieni ele kuin ruokailutilan seinänkorkuinen ikkuna.
Makuuhuoneet ovat asunnon toisella sivustalla, siellä on rauhallista vaikka olohuoneessa istuttaisiin iltaa pitempäänkin.
Nämäkin talot ovat osa rakennusperintöämme. Esteettisiä arvoja niistä saa hakemalla hakea, mutta omaa aikakauttaan ne osuvasti kuvaavat. Kun ne eivät selvästikään ole asukkaidensa mielenterveydelle vahingollisia, näitä voi vallan hyvin kannattaa suojeltaviksi. Kyllä teknologiakaupunkiin yksi betonilähiö mahtuu.
Purkupartioita usuttaisin mieluummin joen toiselle puolelle, jossa betonitalojen alta purettiin viehättävä puu-Tuira.