”Tiesin heti tullessani, että tämä se on. Olin etsinyt asuntoa jo hyvän aikaa, mutta tarjolla olevissa oli kuitenkin aina jotain mikä ei miellyttänyt. Tänne tullessani taisin sanoa jo ovella ääneen, että tämän haluan”, muistelee ensimmäisen oman kotinsa pari vuotta sitten ostanut nuori nainen.
Hiljakkoin myyntiä varten remontoidun 45 neliön kaksiossa kaikki oli jopa värivalintoja myöten kohdallaan. Uuden omistajan musta-valkoinen sisustusmakumaailma sai kauniit kehykset eleettömästä valkolakatusta saarnilattiasta sekä huolella pidetyistä alkuperäisistä seinäpinnoista. Pieneen kylpyhuoneeseen sopivat yhden ihmisen tarvitsemat toiminnot pyykkikonetta myöten – keittiössä mahtuvat viihtymään myös vieraat.
”Keittiö oli asia jonka kanssa koin tekeväni kompromissin. Suunnitelmissani hain tupakeittiötä, joten ajatus erillisestä keittiöstä hieman oudoksutti. Nyt kahden vuoden asumisen jälkeen olen oivaltanut myös tämän järjestelyn erinomaiset puolet! Riittävän tilavasta keittiöstä, kunnon kokoisen keittiönpöydän äärestä ei tarvitse erikseen lähteä seurustelemaan olohuoneeseen. Toisaalta ruuanvalmistus ja muu arkinen jää tarvittaessa hienovaraisesti keittiöön pois silmistä.”
1954 rakennettu pienkerrostaloasunto on pohjapiirrokseltaan tyylipuhtaasti aikansa tuote; eteisestä aukeavat oviaukot niin makuu- ja olohuoneeseen kuin keittiöön ja kylpyhuoneeseen. Tämän päivän yksinasujalle tilaa on riittävästi. Kaukana ei kuitenkaan ole aika jolloin nämä neliöt majoittivat hyvässä tapauksessa perheen alivuokralaisineen.
”Olen iloinen että asunnossa näkyy myös sen historia ja vaiheet. Asunnon alkuperäisissä ulko- ja väliovissa on omanlaistaan viehätystä, samoin ikkunoissa. Vaikka unelmieni talossa on paljon ikkunapintaa, on 50-luvun mittasuhteissa oma hohtonsa. Tässä kodissa ikkunoiden kehykseksi riittävät harsoverhot.”
Tavaralla ei kauniita mittasuhteita ainakaan tässä kodissa ole tukahdutettu. Mustaa ja valkoista toistava sisustus koostuu klassikoista – sulassa sovussa kierrätystavaran, perittyjen aarteiden ja huonekalujätin kalusteiden kanssa. Huoneiston oman muotokielen ja tyylin kunnioitus tekevät sisustuksesta kokonaisuuden.
”Hankinta- ja toivelista on olemassa ja se elää jatkuvasti. Parhaillaan on etsinnässä eteisen matto; kesäsesongin mukaan se voisi olla myös luonnonvärinen juuttimatto”, puntaroi musta-valkoisen nimeen vannova esteetikko. ”Listalla on myös design-klassikkoja; ei nimen tai statuksen vuoksi, vaan siksi että ne ovat kauniita ja esteettisesti miellyttäviä. Seuraava hankinta on Aallon A110-valaisin. Kokonaan mustana, ehdottomasti!”
Kurinalaisessa mustavalkoisessa kodissa ovat myös koristelut omanlaisiaan; joulu kimmeltää hopeisena ja lumenvalkoisena, viherkasvina ilahduttaa tuore kimppu mustikanvarpuja – tai paljon matkustelevan omistajan sanoin, viherkasvi ’joka pärjää hoitamatta’. Kaikki esillä oleva on huolella harkittua; arjen käyttöesineitä myöten.
”Pidän kiinni sitä, että kaikella on oma paikkansa; tavarat siirretään pois silmistä silloin kun niitä ei tarvita. Pienissä tiloissa täytyy joskus joustaa ja pyykinkuivatusteline saa toki olla esillä, kun kuivattavaa on.”
Vanhan kerrostalon päätyhuoneiston hienous valkenee viimeistään siinä vaiheessa, kun valo kiertää asuntoon päivän mittaan kolmesta eri ilmansuunnasta. Pieni aarre on myös olohuoneen yhteydessä oven takana oleva ikkunallinen vaatehuone, joka tällä hetkellä toimii varastona. Sen kohtalosta ei ole vielä päätetty.
”Tiedän, että näistä on tehty kylppärilaajennuksia tai saunoja, toisaalta tilaa on vaikkapa työpisteeksi tai ompeluhuoneeksi. Aika näyttää!”
Tällä hetkellä lisätilalle ei ole tarvetta – yksinasujan olo-, makuu- ja työtilat mahtuvat yksiin neliöihin ja olohuoneessa riittää istumatilaa isommallekin joukolle. Mukavasti klassikkokalusteissa, tottahan toki.