Suomen presidentinvaali käydään ensi tammikuun 28. päivänä, mahdollinen toinen kierros 11. helmikuuta. Nyt näyttää todennäköiseltä, että kukaan ehdokas ei vielä ensimmäisellä kierroksella kokoa yli puolta äänistä.
Isoista puolueista ehdokas on nimeämättä SDP:llä, joskin ehdokkaan nimi on jo tiedossa. Maan neljänneksi demaritaustaiseksi presidentiksi aikoo pyrkiä EU:n komission jäsen Jutta Urpilainen. Ilmoitusta tämän suostumuksesta odotetaan ennen marraskuun alkua.
Viime viikonloppuna keskusta nimitti presidenttiehdokkaaksensa filosofian tohtori Olli Rehnin, joka on virkavapaalla Suomen Pankin pääjohtajan tehtävästä. Puolueen ohella Rehnin tukena on valitsijayhdistys, jota lennokkaasti myös kansanliikkeeksi kutsutaan.
Valitsijayhdistyksen kautta ehdokkaaksi pyrkii myös suosiokyselyiden viime aikojen kärkinimi Pekka Haavisto. Erona Rehnin kampanjakuvioon on, että vihreät ei ole valinnut Haavistoa puolueen ehdokkaaksi mutta toki täysin palkein lähti tätä tukemaan.
Rehnille valittu taktiikka vaikuttaa riskialttiimmalta. Nyt Rehn on selvemmin puolueen ehdokas, ja keskustalaisten äänin hänestä ei maahan voi presidenttiä tulla.
Keskustalta Rehn saa kyllä rutinoituneen kampanjakoneiston mutta myös kylkeensä leiman, joka voi käydä rasitteeksi. Rehnin on nyt pakko istua kahdella tuolilla, ja silloin voi pudota niiden väliin.
Vielä joulukuussa 2021 Rehn oli Maaseudun Tulevaisuus -lehden kyselyn selvä suosikki presidentiksi, samoin viime vuoden toukokuussa Ilta-Sanomien mittauksessa. Siinä kansalaiset saivat nimetä useammankin henkilön, joita voisivat kuvitella äänestävänsä.
Nyt tilanne on toinen. Vajaat kaksi viikkoa sitten Rehnin kannatus oli Ylen mittauksessa 11 prosenttia, selvästi Pekka Haaviston (31 %) ja Alexander Stubbin (19 %) perässä.
Rehnin haaste ei ole kokemuksen tai osaamisen puute. Ehdokkaaltaan kuitenkin kaivataan sopivaa annosta särmikkyyttä.
Ehkä Rehnin valttina voi pitää sitä, että häntä kohtaan tunnettu torjunta tuskin on vahvaa. Tämä vain pitäisi vielä kääntää kannatukseksi.
Uutissuomalaisen mukaan SDP on lähdössä presidentinvaaliin muhkean budjetin turvin. Rahalle onkin käyttöä siinä vaiheessa kun Jutta Urpilainen malttaa jäädä EU:sta palkattomalle vapaalle. Jos startti tapahtuu vasta marraskuussa, kampanja-aika on armottoman lyhyt.
Tosin vuoden 2000 presidentinvaaleissa nähtiin Tarja Halosen hämmästyttävä loppukiihdytys. Alkusyksyllä 1999 hän näytti statistiehdokkaalta. Tuolloinen ulkoministeri kuitenkin oli vakuuttava vaalien alla pidetyissä televisioesiintymisissä.
Eikä kannatusta ratkaise presidentinvaalissakaan pelkkä asiaosaaminen. Vuonna 1994 vaalin väitetään kääntyneen Martti Ahtisaarelle siksi, että tämä onnistui Tuttu Juttu -show'ssa esiintymään Elisabeth Rehniä kansanomaisemmin. Millään mittauksella ohjelman vaikutusta ei toki ole voitu todistaa.
Viiden tämänhetkisen kärkiehdokkaan persoona tulee kansan arvioitavaksi esimerkiksi ensi perjantaina suositussa Elämäni biisi -ohjelmassa.
Historia ei aina toistu. Olisi silti yllättävää, jos nytkin ei koettaisi yllättäviä käänteitä.