Käräjäoikeus: Omis­ta­jal­ta ka­ran­nut koira puri toista koiraa ja miestä Rak­si­las­sa

Jääkiekko: Kult­ti­pe­laa­jak­si Kär­pis­sä noussut Mikko Niemelä joh­dat­taa Saipan Rak­si­laan

Rakentaminen: Har­taan­sil­ta sai en­sim­mäi­sen kaa­ri­ele­ment­tin­sä

Mainos: Tilaa Kaleva tästä

Per­ke­lei­tä ja en­ke­lei­tä va­lit­tiin Vuoden su­ku­kir­jak­si – raadin mukaan Ahl­qvis­tin per­hees­tä kertova teos tar­kas­te­lee 1800-lu­vun yh­teis­kun­taa uu­den­lai­ses­ta nä­kö­kul­mas­ta

-

Vuoden sukukirjaksi 2022 on valittu taiteen tohtori Antti Pirisen kirjoittama ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantama teos Perkeleitä ja enkeleitä – Ahlqvistien maailmat.

Vuoden sukukirja 2022 julkistettiin Suomen Sukututkimusseuran järjestämässä Suku 2023 -tapahtumassa Oulussa.

Nyt 33. kerran järjestettyyn kilpailuun osallistui 24 teosta. Raadin puheenjohtajan, Suomen Sukututkimusseuran hallituksen jäsenen ja raadin puheenjohtajan Riikka Piirosen mukaan kilpailun taso oli jälleen kova ja se tuntuu vuosi vuodelta vain kohenevan.

– Teoksesta Perkeleitä ja enkeleitä – Ahlqvistien maailmat ei löydy heikkoja kohtia. Kirja on kieleltään, tutkimukselliselta otteeltaan, rakenteeltaan, taitoltaan sekä painatukseltaan korkean ammattitaidon osoitus, Piironen toteaa.

Raadin mukaan Antti Pirinen kuvailee humoristisesti tutkimuksensa lähtökohtia: suvun suurimmat saavutukset ovat olleet Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen teilaaminen sekä säveltäjä Toivo Kuulan murha 1918.

Näistä lähtökohdista kirjoittaja maalaa rikkaan kuvan 1800-luvun suomalaisesta yhteiskunnasta sellaisesta näkökulmasta, jota ei aiemmin juuri ole käytetty.

Kuopiolaisella pyykkärin tyttärellä ja yksinhuoltajaäidillä oli neljä avioliiton ulkopuolella syntynyttä poikaa, joilla oli kolme eri isää.

Vuoden sukukirja -raadin mukaan suku- ja henkilöhistoria ei ole vain sankareita ja onnistujia, vaan myös epäonnistujia ja väärinymmärrettyjä, hiljaisia työmuurahaisia, pyykkäreitä ja piikoja.

Aviottomista äideistä ja heidän lapsistaan ei ole juuri sukukirjoja tehty.

– Vahvoista, eteenpäin jaksavista ja samalla turvattomassa asemassa olevista naisista ei ole ollut isojen sukujen kantaäideiksi eikä sankaritarinoiden aiheeksi. Nyt heidät on otettu huomioon, Riikka Piironen arvioi.