Aika on pyöristänyt mosaiikkibetonisten portaiden keskiaskelmia.

Kun nousee neljänteen kerrokseen ja vielä viimeiset portaat ullakolle, voi kuljettaa kättään pehmeäksi hioutuneella tammisella käsijohteella.

Vuoden 1953 kaiteiden rimoitus on niin harva, että aikuinenkin mahtuisi tahtoessaan putoamaan välistä.

Ylätasanteella on pieni ja epäkäytännöllinen eteinen, josta pääsee kylmälle sivuvintille. Siellä on myös pieni asunto, jonka ranskalainen parveke avautuu rehvakkaasti kohti keskustaa ja toria.

Katutasolta paikan olemassaoloon tuskin kiinnittää huomiota.