Lappli-talokirja, talomalli Kuukkeli 173.
Torniolainen Lappli-talot tunnettiin perinnetalojen toimittajana jo paljon ennen kuin niistä tuli suosittuja.
Perinnetietoisuus näkyy Lappli-talokirjassa nykyäänkin. Myös nettisivuilta löytyvää pohjapiirroksin ja valokuvin esiteltävää mallistoa hallitsee puolitoistakerroksisuus.
Oulun asuntomessuilla käynyt saattaa muistaa, että yleisöäänestyksen voittanut talo nimeltä Rantapääsky oli Lappli-talojen toimittama. Ehkä sekin päätyy tuleviin talokirjoihin, kuten moni aiempien asuntomessujen suosikkitalo on nykyiseen päätynyt.
Lappli-talot tehdään suurelementeistä. Taloedustajan mukaan mallien mukaisia taloja menee vain kolmannes koko toimitusmäärästä. Tämä taitaa näkyä myös talokirjasta, jossa jopa kannustetaan muunteluun.
Jokaisen mallin kanssa samalla sivulla esitellään muunnosmalli. Talokirja esittelee myös vaihtoehdot erilaisiksi kattorakenteiksi. Julkisivuverhoukset, kuistit ja parvekkeet sekä pilari- ja kaidemallit ovat valittavissa, kuten myös ikkunat vuorilautoineen ja nurkkalaudat.
Valintamahdollisuuksia pohtiessa saattaa alkaa ihmettelemään, voiko yhteen perinnetalomalliin laittaa erilaisia laudoituksia tai ikkunoita? Eikö perinteisen puurakentamisen tyylipiirteet aika pitkälle muodostuneet juuri näistä asioista?
Ensimmäisen peräpohjalaista rakennustapaa ulkoisesti kopioivan perinnetalon Lapplitalo esitteli jo vuonna 1978. Rakenteeltaan ja varustelultaan talo oli moderni suurelementtitalo
Kajaanin asuntomessuilla vuonna 2001 esitelty Kuukkeli 173 ei edusta peräpohjalaista rakennusperinnettä.
Pysty-vaaka-pysty -laudoituksineen, ristikkoikkunoineen ja koristeellisine pielilautoineen monien tyylisuuntien piirteitä omaava Kuukkeli on ollut suosittu malli. Oulun seudulle sitä on rakennettu jo kymmenkunta.
Perinnetaloista puhuttaessa kysytään usein, onko nykytalon tekeminen perinteisen näköisenä rakennusperinteen kunnioittamista? Kysymyksen tarkempi pohdinta johdattaa arkkitehtuurin filosofian suohon ja lopulta asiasta voinee olla montaa mieltä.
Yksiselitteisemmin ongelmaksi perinnetaloissa muodostuu, miten perinteiseltä näyttäviin kuoriin saadaan sopimaan nykyelämän vaatimukset.
Ulkovessa ja -sauna ovat muuttaneet sisään. Nykytalossa ne näkyvät ulkoseiniä reijittävinä monina ovina ja pieninä ikkunoina, joita on vaikea istuttaa perinteiseen symmetriaan tukeutuvaan ikkunajakoon.
Ongelma on myös, miten perinteisen näköiset luomukset saadaan istumaan nykyisille matalaperustuksille. Monia muitakin mutkia vanhan kopioinnissa taitaa olla.
Kovin voimakkaasti perinteeseen nojaava Kuukkeli ei ole. Kun tekniseen tilaan mennään sisäkuistilta ja pieni ikkuna löytyy vain saunasta, niin julkisivujen sommittelussa ei ole kohdattu suuria ongelmia.
Se on omakotitaloksi aika tylyä, ettei pesuhuoneessa ole ikkunaa laisinkaan.
Talossa on kaksi lämmintä kuistia. Lisäksi on vielä olohuoneesta käynti kylmälle kuistille. Uloskäyntejä on siis kolmeen pääsuuntaan. Neljänteen osoittaa ruokailutilan erkkeri, joten talo avautuu jokaiseen pääsuuntaan vaatien laajan tontin.
Pohjaratkaisulta Kuukkeli edustaa varsin tavallista nykyomakotitaloa: se on yllätyksetön ja varsinkin alakerta on kömpelökin suunnittelultaan.
