Nostalgia ajaa keski-ikäiset ihmiset lapsuudesta ja nuoruudesta tuttujen asioiden ääreen uudestaan. Kodin sisällä tämä voi näkyä esimerkiksi niin, että ikkunalaudalle alkaa kaivata niitä huonekasveja, joita oma äiti tai isoäiti vaali lapsuuskodissa tai mummolassa. Näitä muistoja auttaa tuoreuttamaan Anu Rannan juuri ilmestynyt kirja Hienohelma ja vanhapoika.
Huonekasvien nimissä on hupaisaa harhaanjohtavuutta. Mustanmerenruusu ei ole kotoisin Mustalta mereltä eikä ole ruusu.
Kiinanruusukaan, vanhalta nimeltään iibisruusu, ei tule Kiinasta vaan todennäköisesti Afrikasta. Sieltä tuotiin ensimmäiset kiinanruusuyksilöt 1830-luvulla Englantiin, Chelsean lääkekasvipuutarhaan. Lääkinnällisiin tarkoituksiin on käytetty varsinkin rohtoaaloeta.
Rannan mukaan pieniin palovammoihin voi edelleenkin sivellä ensiavuksi tuoretta kasvihyytelöä, jota saa halkaisemalla aaloen lehden. Muihinkin iho-ongelmiin ja hyönteisten puremiin aaloe tepsii: kasvissa on muun muassa entsyymiä, joka vaikuttaa kortisonin tavoin.
Samalla tavoin mummonpalsamin meheviä varsia käytettiin tuoreena haavojen hoitoon ja paloviinaan säilöttyinä myös säryn lievittämiseen, ulkoisesti.
Monet vanhoista perinnekasveista ovat sen takia niin suosittuja ja laajalle levinneitä, että ne ovat helppohoitoisia ja vaatimattomia - ja niitä on helppo lisätä. Tällainen on esimerkiksi enkelinsiipi, viralliselta nimeltään korallibegonia, joka on säilynyt perheissä vuosikymmenien läpi.
Varsinkin maaseudulla kyläilykulttuuriin kuului pistokkaiden vaihto - näin pelargonilajikkeet ja juorut, sekä kasvit että uutiset, levisivät talosta toiseen.
Pelargonien harrastajien iloksi on juuri ilmestynyt kaksi kirjaa suomeksi, molemmat ruotsalaista alkuperää. Intohimona pelargonit on niistä suppeampi ja Suuri pelargonikirja laajempi esitys yhden maailman suosituimman huonekasvin historiasta, kasvatuksesta ja lajikkeista. Kukkien ulkonäön ohella on tärkeää myös se, miltä lehdet näyttävät, muunnelmia on valtava kirjo.
Suuri pelargonikirja kertoo, että Örebron lähellä asuvalla pelargonikeräilijällä Lotta Lundbergillä oli enimmillään 800 lajiketta kokoelmassaan, jota oli pakko rajoittaa viiteensataan lajikkeeseen.
Yksi hänen suosikkilajikkeistaan on ´Morse´ - kääpiöpelargoni, jolla on yksinkertaiset valkoiset, punapilkkuiset ja -juovaiset kukat ja vaaleat lehdet. Nimensä se on saanut englantilaisen poliisisarjan sympaattisen päähenkilön mukaan, joka ei kylläkään ole salapoliisi, kuten kirja väittää.
Huolimattomankin kukkienhoitajan hoivissa menestyy varsinkin rahapuu, mutta myös kliivia eli punasarja ja saintpaulia eli paavalinkukka ovat helppohoitoisia kuten juorutkin. Sen sijaan kodinonnen kukoistus ei ole itsestään selvää - eikä vanhanpojan kukkimaan saaminen.
Perinteiset huonekasvit ovat olleet läsnä paitsi arkielämän ilostuttajina myös juhlapäivinä. Morsiusmyrttiä on käytetty koristeena niin häissä kuin hautajaisissakin.
Murattia on myös käytetty hautajaisseppeleissä, mutta antiikin Kreikassa murattia pidettiin elämänilon symbolina, ja se oli pyhitetty Dionysokselle.
Hienohelma tuotiin Suomeen ensin leikkovihreäksi kukkakauppiaitten sidontatöitä varten. Sieltä se pääsi ensin varakkaiden saleihin palmuryhmien katveeseen ja levisi sittemmin työläiskoteihin, maalaistaloihin ja torppiin.
Huonekasvit tuovat kotiin kodikkuutta ja tekevät mielen iloiseksi. Niillä on myös suuri merkitys huoneilman laatuun, toteaa Hyötykasviyhdistyksen toiminnanjohtaja,
Hienohelma ja vanhapoika -kirjan tekijä Anu Ranta. Hänen yksityiskohtaisilla hoito-ohjeillaan huonekasvien hoitamisesta saa hyvän harrastuksen, jonka äärellä mieleen voi nousta kauan sitten unohtuneita kuvia ja tuoksuja lapsuusvuosilta.
Anu Ranta. Hienohelma ja vanhapoika - rakkaat huonekasvit. Otava 2010.
Susanna Rosén. Suuri pelargonikirja. Karisto 2010.