Esimerkkihuoneisto 5h+k+s, 110,5 neliötä. Vh. alk. 169 400 euroa. Huoneistot on myyty.
Asunto Oy Oulun Leppäkerttu, Kuivasrannantie 15. Lujatalo Oy, Arkkitehtitoimisto Väisänen Oy.
Asuntoyhtiö Leppäkerttu koostuu kokonaan paritaloista. Kahden asunnon paritalo on tunnetusti herkkä riitatapauksille: tasaosuuksin kiinteistön omistavat naapurit saattavat jumittua päättämättömyyden tilaan vuosikausiksi. Tästä syystä paritalo on toisinaan ansaitsemattomankin huonossa maineessa.
Isommassa yhtiössä tuo riitariski on vähäisempi, ja samalla voidaan nauttia paritalon hyvistä puolista. Rivitaloon verrattuna jo kahden asunnon yhdistäminen seinäkkäin tuo suuren osan siitä rakennustaloudellisesta hyödystä, mikä on asuntojen liittämisestä toisiinsa. Toisaalta paritalossa uhrataan vain yksi seinä naapurin muuriksi; ikkunoita voi sijoittaa kolmeen suuntaan.
Esimerkkihuoneiston pohja toimisi kyllä rivitalossakin, mutta olohuoneessa kahteen suuntaan avautuvat ikkunat antavat huomattavasti kauniimman valon. Nämä huoneistot sijoittuvat tontin länsilaidalle, viistosti tonttia halkaisevan ajotien varrelle. Terassit suuntautuvat länsilounaaseen, samoin osin kahden kerroksen korkuinen olohuone ja sen kautta luonnonvaloa saava portaikko yläauloineen.
Keittiö ja sisäänkäynti ovat varjon puolella. Pääoven vieressä on autokatos, sen edessä on tilaa toisellekin autolle, joka näillä Kuivasjärven takamailla ehkä monessakin taloudessa on. Bussikin tosin pysähtyy aivan kulmilla, puolessa tunnissa silläkin keskustaan pääsee.
Autopaikka oven edessä kuulostaa kätevältä ja onkin sitä. Haittapuoli on, että pihakäytävillä on ajoa kaikkiin asuntoihin. Kun yhtiössä on 29 asuntoa ja vain yksi tonttiliittymä, kulkee sisäänajotien läheisten asuntojen edestä melkoinen liikenne. Kun töihinlähtöaikaan useat kymmenet autot porhaltavat liikkeelle, on siinä kulkuneuvoa hetkittäin jo jonoksi asti.
Leikki-ikäisille paritalokylän piha kuulostaa jo valmiiksi hauskalta ja virikkeiseltä, mutta paikoiltaan peruuttelevia autoja on raitilla sen verran että ihan pieniä lapsia ei sinne ilman valvontaa voi päästää. Eipä kyllä ole leikkipaikkakaan kaksinen: keinut ja hiekkalaatikko, tilaa neljän parkkiruudun verran.
Sisällä tilaa on varsin mallikkaasti, kun ottaa huomioon että 110 neliön alassa on sentään täydet viisi huonetta. Niissäkään ei ole fuskattu, alakerran makuuhuone on yhdeksän neliön suuruisena pienin. Mitoitus on kuin iloiselta 1970-luvulta, jolloin huoneet olivat vielä huoneita.
Muuten mallikelpoisen yläkerran virhe on suihkutilan puute. Makuuhuoneista on ravattava pesulle aina alakerran saunaan. WC yläkerrassa on, suihku ei siinä olisi paljoa lisätilaa vaatinut. Toki märkätilan rakentaminen on kallista, mutta ehkäpä juuri tästä monikin olisi valmis maksamaan.
Olohuone on pieni, mutta kun se liittyy tilavaan keittiöön ja portaikkoon, on kokonaisuus avara. Asumisen painotus on tässä huoneistossa kuitenkin selkeästi yksityisissä huoneissa.
Naulakkotilaa on isolle perheelle liian vähän. Pesuhuoneen ikkunallisuus on plussaa. Erillinen wc on periaatteessa laatua, mutta wc-istuimen puute pesuhuoneesta tekee asunnon sopimattomaksi liikkumisesteisille. Pyörätuolin kääntöympyrä löytyy pesuhuoneesta, mutta se ei paljon lohduta silloin, kun vessaan ei pääse. Kukin voi tykönään pohtia, kuinka monta tuntia asunto silloin on käyttökelpoinen. Tämä jää oudoksuttamaan, kun asunto muuten olisi seniorillekin sopiva: autolla oven pieleen ja kaikki asumistoiminnot alakerrassa, yksi makuuhuonekin. Paitsi se vessa. Oulun tavallisesti osaava rakennusvalvontakin on tässä tainnut torkahtaa.