Muistan myrkyllisen opin lapsuudestani: ”Sinäkin olet paras jossain”. Oppi taisi olla jonkun minua hoitaneen tarhantädin lentävä lausahdus.
Uskoakseni sen tarkoituksena oli luoda pieniin ihmisenalkuihin uskoa ja intoa tulevaa varten. Kehitä taitojasi, pienokainen, ja vain taivas on rajana.
Mutta hahaa tarhantäti, väärässäpä olit. Kävi ilmi, etten ole paras yhtään missään.
Etkä taida olla sinäkään. Usko pois.
Olympialaisia seuratessa monella saattaa tulla tunne: tuohonko minäkin olisin pystynyt, jos … Jos mitä? Jos olisit ollut vähemmän laiska?
Mitä jos et olisikaan lopettanut voimistelua, kun se ei ollut enää yhtä hauskaa? Mitä jos olisitkin jatkanut jalkapallojoukkueessa senkin jälkeen, kun kaikki kaverisi päättivät lopettaa?
Mitä jos olisit kuunnellut sitä yhtä liikunnanopea, joka sanoi, että sinussa olisi potentiaalia kilpajuoksijaksi? Olisitko sinäkin nyt tuolla Tokiossa, kenties tuomassa Suomelle mitalimenestystä?
No ehkäpä olisit.