Perheemme joululahjoihin ovat aina kuuluneet kirjat. Sitten joulunpyhinä jokainen lojuu omassa yksinäisyydessään kirjansa kanssa.
Lähiperheeni tietää, että tätä nykyä luen mielellään muistelmia ja elämäkertoja. Niinpä sain tänä jouluna Neil Hardwikin muistelmat.
Kirjaa oli mieluista lukea, koska se oli uskottavasti hänen itsensä kirjoittama. Niinhän ei aina välttämättä ole. Suosittelen, sillä Hardwick on saanut aikaan paljon muutakin kuin tehnyt Tankki täyteen ja Reinikaisen. Ne ovat monille ainoat, mitä hänestä tietävät, ja kylläkin parhaimmistoaan hänen omastakin mielestään.
Mitä sitten joulun jälkeen? Uskaltaudun suosittelemaan oman kirjahyllystöni parhaimmistoa. Jossain vaiheessa luin ohjeen; ellei ole aikaa lukea kaikkia hyviä kirjoja, kannattaa silloin keskittyä vain parhaisiin. Näitä, joita suosittelen, luen aika ajoin uudelleen ja uudelleen.
Nyt otin Rolf Arnkilin ja kumppaneitten kirjoittamat: Perimmäisten kysymysten äärellä ja Ihmisestä on kysymys.
Ensimmäinen näistä oli suorastaan käänteentekevä koko elämääni. Ehkä monen muunkin? Se tuli läheiseksi senkin takia, että asuin silloin Juankoskella, missä Arnkilin perhekin asui. Ja olihan meillä sama syntymäpäiväkin.
Iltalenkillä kävelin usein heidän kotinsa ohi. Joku voisi tulkita sen uskoon tuloksi. En ole koskaan mitään sellaista kokenut tavanomaisessa merkityksessä, olen muuten vain aina ollut kiinnostunut uskon asioista.
Mainitulla kirjalla oli suorastaan sensaatiomainen vaikutus. Joku sanoi sitä sivistyneistön herättäjäksi. Ketä kaikkia se sana sivistyneistö sitten tarkoittikaan, lukeneisto olisi toinen sana. Papit ja oppineet ihmiset hämmästellen tarttuivat sen sisältöön. Se oli niin erilaista kuin mihin oli totuttu.
Tuossa ensimmäisessä oli kolme keskenään kirjeenvaihtoa käyvää miestä. Nimihenkilö oli kuolemansairas metsänhoitaja. Sen kirjan ilmestyttyä yhä useampi halusi kirjoittaa ja kiittää siitä, minkä vaikutuksen se oli lukijassa saanut aikaan.
Vuoden 2025 viimeisenä päivänä oli kakkosella Itse asiassa kuultuna -ohjelmassa haastateltavana Wille Riekkinen. Minullehan se oli kuin viesti jostakin suuremmasta, että ryhdyin kirjoittamaan tämän jutun.
Mainittu Wille Riekkinen oli opiskeluaikanaan asunut Arnkilin perheessä heidän ”poikanaan”, mikä merkitsi hänen tulevalle elämälleen suuntaa, mitä kohti hän sitten uskalsi mennä. Itse Riekkisessä olisi ainesta tutustua häneen paremmin. Hän on kirjoittanut hyvin varteen otettavan kirjan joku aika sitten.
Vaikka vain yksi ihminen ottaisi todesta kirjoittamani ja tutustuisi Arnkiliin ja kumppaneihin, ei hukkaan menisi se, mitä hän siitä itsellensä saisi ja muu lähipiirinsä siinä samalla. Siunattua uutta vuotta!
Maire-Liisa Salmela
Ylivieska