Heidi Kauppila työskentelee Oulun kaupungin sosiaaliohjaajana. Hänen työhuoneensa ikkunasta näkyy Kaakkurin Pyhän Andreaan kirkko. Rakennus on Heidille tuttu paitsi omien lasten kerhopaikkana, myös arkisen työn kautta. Kirkolla työskentelee hänen yhteistyökumppaneitaan, Karjasillan seurakunnan diakoniatyöntekijöitä. Rakennusten lyhyt välimatka on iso etu, kun järjestetään yhteistä toimintaa.
Etenkin kirkon aamupalahetkistä on tullut tärkeä osa Heidin työtä. Hän ottaa usein asiakkaitaan mukaan aamupalalle, jotta he lähtevät kodeistaan liikkeelle ja tutustuvat toisiin ihmisiin. Samalla heidän on mahdollista keskustella myös seurakunnan diakoniatyöntekijän kanssa.
”Kirkolla käy paljon porukkaa ja sinne on helppo tulla. Ateriahetkissä kaikki otetaan lämpimästi vastaan omana itsenään. Se on mahtava ja merkittävä asia ”, Heidi kuvailee. Yhteistyön voima näkyy esimerkiksi joulun aikaan, kun rakennetaan yhteistä jouluateriaa alueen ihmisille.
Auttajien yhteistyö on apua tarvitsevan etu
Kaupungin sosiaalityön asiakasmäärät ovat suuria. Heidin luokse saapuva asiakas hakee yleensä apua jonkin konkreettisen ongelman takia. Kun sosiaaliohjaaja on tehnyt palvelutarpeen arvioinnin, ongelmaan pyritään löytämään ratkaisu mahdollisimman pikaisesti. Taustalla vaikuttavat juurisyyt saattavat kuitenkin jäädä huomaamatta, jos ei ole mahdollista kulkea riittävän pitkään ihmisen rinnalla.
Heidin havainto on, että kirkon diakoniatyöntekijän on mahdollista mennä syvemmälle asiakkaansa elämäntilanteeseen:
”Monet apua hakevista kärsivät masennuksesta, yksinäisyydestä, päihteistä tai työuupumuksesta. Asiat eivät ratkea hetkessä, vaan kyse on pidemmästä prosessista. Ihmisten ongelmat ovat nykyään aiempaa moninaisempia. Esimerkiksi perheiden sisäiset ongelmat vaikuttavat monen apua hakevan elämäntilanteeseen.”
Sama kokemus on Heidin yhteistyökumppanilla Nina Niemelällä, joka työskentelee johtavana diakoniatyöntekijänä Karjasillan seurakunnassa:
”On työmuotoja, joita kirkon diakonia toteuttaa yksin, mutta toisaalta myös sellaisia, joita toteutetaan yhteistyössä eri tahojen ja toimijoiden kanssa. Diakoniatyöntekijöiden tärkein työkalu on läsnäolo, rinnalle asettuminen, joka sisältää monia konkreettisia tukimuotoja sekä ohjeistusta ja neuvontaa.”
Nina kuvailee kirkon diakoniaa paikaksi, johon ihminen tulee kokonaisena, kaikkine asioineen ja siitä elämäntilanteesta käsin, jonka hän itse hahmottaa. Kirkon auttamistyön erityispiirre on valmius käsitellä hengellisiä kysymyksiä, mutta tässäkin toimitaan aina ihmisen toiveista käsin.
”Diakonia ei rajaa keskusteluaikoja tiettyyn kertamäärään, tai aihealueeseen, eikä taloudellista avustusta perusteta yksinomaan laskelmaan. Mutta toisin kuin kaupungin viranomaiset, diakoniatyöntekijät eivät myönnä lakiin perustuvaa rahallista tukea, kirjoita reseptejä tai myönnä kotiapua. Tarvitsemme siis muiden tukea tuottavien instanssien apua, jotta voimme auttaa. Toisaalta diakonia tukee muita auttajia, sillä meidän on mahdollista kulkea ihmisen rinnalla niin kauan kuin hän apua tarvitsee.
Yhteistyön rakentaminen ei ole aina helppoa. Isossa kaupungissa on isot organisaatiot, joissa on suuri vaihtuvuus. Tällä hetkellä meneillään on myös laaja rakennemuutos sosiaali- ja terveydenhuollossa.
”Yhteistyölle on tarvetta, sillä haasteita on paljon: muun muassa mielenterveyspalveluista on pulaa ja yhteiskunnassa on yhä enemmän ikääntyneitä, jotka tarvitsevat apua tukea arjessa selviytymiseen. Kaikkein vähäosaisimpien haasteet syvenevät entisestään. Myös maailmanrauhan järkkyminen lisää ahdistusta. Yhteiskunnan ilmiöt heijastuvat kirkon diakoniaan nopeasti. Jos tukiverkot pettävät, ihmisiä ohjautuu enemmän kirkon auttamistyön piiriin”, Nina kertoo.
Nina ja Heidi kokevat, että auttamistyötä tehdään käsi kädessä ja rinnakkain, mutta toisinaan valitettavasti myös päällekkäin ja eri suuntiin. Siksi yhteistyötä on syvennettävä jatkossa vielä nykyistäkin enemmän. Jo pelkkä tietoisuus toisen tekemästä työstä on hyödyksi. Silloin on helpompaa auttaa ihmisiä parhaan avun lähteelle.
Nina muistuttaa, että kirkon diakoniatyössä myös vapaaehtoiset ovat arvokkaita yhteistyökumppaneita.
”Heillä on valtavasti taitoja ja osaamista. Vertaistuen merkitys on suuri, ja usein paras apu tulee toiselta ihmiseltä, joka on kulkenut samanlaisten karikoiden halki.”