Kalevassa oli 11.1. asiallinen kirjoitus pankkihuijauksista, joihin otti kantaa myös Pohjolan Osuuspankin toimitusjohtaja Posio. Kun olen syntynyt yli 80 vuotta sitten suorastaan Osuuskassan pankkiholvin päällä ja ollut pankin luottamusmiehenä ainakin 30 vuotta, niin en malta olla hiljaa.
Olin poliisin kirjoissa viimeksi yli 30 vuotta sitten. Silloin huijari nappasi postilaatikosta laskun, kopioi sen ja muutti siihen vain oman tilinnumeronsa. Ihmettelin huijauksen helppoutta. Miksi hienot koneet eivät verranneet automaattisesti saajan nimeä tilinnumeroon?
Minulla oli vaimoni kautta yhteys pankkimaailmaan ja luottamusmiesasemani kautta jopa velvollisuus asiakkaita edustavana henkilönä vaatia muutosta käytäntöön. Tein sen aina vuosittain, aina sama vastaus, ei ole mahdollista.
Nyt luin lehdestä, että jos ei vielä, mutta aivan pian, tämä vertailu on pakollista. Rahat eivät liiku mihinkään, jos tiedot eivät pidä paikkaansa. Meni vain 30–35 vuotta.
Sitten nykyisiin huijauksiin. Kaleva kirjasi hyviä ohjeita. Muun muassa painotettiin: Huijaussivusto voi näyttää aidolta, mutta osoiterivillä voi olla pieniä eroja, esimerkiksi. ylimääräinen sana tai outo pääte.
Kun olen jo usein tehnyt tietokonemiehille tyhmän kysymyksen, miksi tätä ei osata estää, niin vastaus on sama kuin 35 vuotta sitten, ei ole mahdollista. Nyt kuitenkin vaaditaan, että ihmisen, erityisesti vanhemmankin ihmisen ilman tekoälyä, on hoksattava osoiterivillä tai kuvakkeessa tai muuallakin olevan huijausta!
Miksi tietokonetta ei panna tavalla tai toisella tunnistamaan huijausta? Minkä vuoksi jokin viisas ohjelma tai mikä lienekään älykäs systeemi ei tunnistaisi huijausta, ylimääräistä sanaa tai esimerkiksi kysymysmerkin tilalle tullutta huutomerkkiä itsellisesti, ja huijausta heti poistaisi? Yritän ymmärtää sen olevan melkein mahdotonta, mutta ovatko sitä ihan varmasti parhaat voimat yrittäneetkään?
Huijarit yrittivät huijata Suomessa pankkien asiakkailta viime vuonna 100 miljoonan euron edestä, josta pelastettiin 65 miljoonaa. Asiakkaiden vahingoksi jäi 35 miljoonaa. Vahinkosummat saattavat olla per asiakas jopa 100 000 euroa. Jo tuhannen euron vahinko pientä eläkettä nauttivalle tai kellepä tahansa on paljon rahaa.
Ihan vähän yksinkertaistan. Jospa pankit velvoitettaisiin yhteisvastuullisesti maksamanaan tuosta 35 miljoonan vahingosta vaikkapa 75 prosenttia, niin asiakkaitten menetykset olisivat jotensakin kohtuulliset. Pankin menetykset olisivat niin vähäisiä ettei niitä osattaisi edes laskea pankkien taseista. Jospa se kuitenkin edistäisi ongelman ratkaisua.
Pankit ovat joka tapauksessa hyötyneet ja hyötyvät tietokoneitten/netin ansiosta niin paljon (ei sitäkään summaa kukaan osaa laskea), että heidän on saatava huijarit järjestykseen.
Kari Myllyniemi
PO:n edustajiston jäsen, poliisimestari, Oulu