Lyly Rajala (Kaleva 8.2./Lukijalta) ei ollut ainoa, jolle uutinen niin sanotusta demokratiarahasta aiheutti fyysisiä oireita. Vointiani heikensi entisestään se myötäsukainen tapa, jolla siitä uutisoitiin. Selittely on poliitikkojen bravuurilaji ja sen loukkuun jäädään liian helposti, media mukaan lukien.
Selittelyjä kuultiin hiljattain myös Kempeleessä valtuuston palkkiosäännön päivityksen yhteydessä. Silloin selvisi, miten helposti kuntalaisen kukkarolle voidaan mennä.
Monia kokouspalkkioiden nostoa puoltavia selityksiä kuulin, mutta en ainoatakaan hyvää ottaen huomioon, että kunta joutuu ottamaan tänä vuonna velkaa neljä miljoonaa euroa ja vähävarainen odottaa puoli vuotta hammaslääkärijonossa.
On aivan selvä, että palvelurakenteen ja -verkon onnistunut uudelleenrakennus ei vaadi senttiäkään suoraan puolueille suunnattavaa toiminta-avustusta. Valtuuston omalta rahankäytöltä pitää edellyttää sitä samaa, mihin koko sote-uudistuksella pyritään, eli kohdentamaan resurssit vaikuttavasti ja tarpeiden perusteella.