Kevät on parasta aikaa pajunpunontaan. Nyt vielä ennättää juuri ja juuri hakea luonnosta materiaalia pajunpunontatöihin. Oksien ottamiseen tarvitaan kuitenkin aina maanomistajan lupa. Kaikkia pajulajikkeita voi käyttää, värejäkin löytyy kellertävistä punaruskeisiin.
Hopeapaju ja terijoen salavakin sopivat punontatöihin. Jonkin verran pajuja myös viljellään, jolloin kasvatetaan mahdollisimman pitkiä versoja.
Harrastus ei rasita edes kukkaroa, pajun oksien lisäksi tarvitaan vain oksasakset, puukko ja joihinkin rakenteisiin rautalankaa. se mitä eniten tarvitaan, on mielikuvitus ja vähän kädentaitoa.
Yksinkertaisimmillaan köynnöskehikko syntyy tökkimällä muutama pajunoksa pyöreään ruukkuun tasaisin välein ja taivuttamalla latvat yhteen sidontaan käytettävän rautalangan avulla.
Pajusta syntyy köynnöstukien lisäksi esimerkiksi seinäkkeitä, koreja, aitoja, tuoleja ja huvimajoja.
Pajunpunontakursseilla tehdään yleensä ensimmäiseksi tasotyö ja sitten lieriö.
"Näin opituilla tekniikoilla pärjää jo pitkälle", kertoo Leila Ronkainen Oulun Kansalaisopiston pajunpunonnan opettaja.
Leila Ronkaisen mukaan alkeiskurssit ovat aina täynnä. Pidemmälle ehtineille on tarjolla korinpunnonnan jatkokursseja, seuraava kansalaisopistossa pidetään kesällä.
"Jos haluaa tehdä pajunpunontaa kuoripajusta, pitää oksat hakea joko keväällä ennen kuin lehdet puhkeavat tai syksyllä lehtien pudottua."
Kun keväällä pienet lehtisilmut puhkeavat, niin pajut voi kuoria, jolloin ne ovat edelleen käyttökelpoisia. Se onnistuu puukkoa apuna käyttäen tai esimerkiksi muoviputkien avulla.
"Minulla on kaksi vahvaa muoviputkea, joiden välistä vedän pajut. Pääasia, etteivät pajut vahingoitu."
Jos työstämiseen menee useampia päiviä, niin Leila Ronkainen kehottaa viemään pajut väliajoiksi ulos varjoon muovin alle.
Kuivataan
ja liotetaan
Monet kokevat kuivaamisen ja liotuksen työlääksi, mutta parasta punontapajua on kuivattu paju, joka liotetaan ennen käyttöä, jolloin se ei enää kutistu ja sidokset pysyvät tiukasti paikoillaan.
Jos ryhtyy kuivattamaan pajua, niin siihen pitäisi käyttää mahdollisimman pitkä aika, noin kolme kuukautta.
"Talvella vaikka ensimmäinen kuukausi ulkona ja sitten vasta sisällä, ei kuitenkaan pannuhuoneessa, vaan vaikka autotallissa."
Kuivaa pajua työstämään ryhdyttäessä tarvitaan noin viikon liotusaika. Näppärän liotusastian saa tavallisesta pitkästä muovisesta parvekeruukusta. Eikä maksa edes paljon, neuvoo Leila Ronkainen.
"Liottaminen tarkoittaa sitä, että paju on koko ajan veden alla. Sitten kun oksat ovat notkistuneet, ne otetaan vedestä pois, kääritään muoviin ja pidetään kosteana. Työn aikana oksia kostutetaan."
Oppaita ja
kursseja
Jos kursseille ei mahdukaan, niin saatavissa on ainakin Marketta Miettisen ja Vilho Raatikaisen teos Pajutyöt. Ilmestymässä on myös Anelma Savolaisen ja Minna Koskisen teos Suomalainen pajunpunontakirja.
Tanskalaisen pajutaiteilijan Marianne Mortensenin Pajunpunonta-kirja esittelee kuvin ja sanoin punonnan perustekniikat. Eri työvaiheista on piirroksia, jotka helpottavat tekemään eri työvaiheet.