Metsät ovat olleet viime aikoina jälleen puheenaiheena ja keskustelu on ajautunut taas perinteisiin jakolinjoihin talous- ja suojelunäkökulmien välillä. Metsänomistajista on luotu kuvaa samanmielisten joukkona, joka pääsääntöisesti henkeen ja vereen vannoo maailman parhaan metsänhoidon nimeen ja kavahtaa pahaa s-sanaa, suojelua.
Vaikka suojelu nähtäisiin kuinka suurena mörkönä tahansa, Suomi kuitenkin on sitoutunut suojelemaan viimeiset luonnontilaiset ja vanhat metsänsä osana EU:n monimuotoisuusstrategiaa. Myös useat yksityismetsänomistajat ovat valmiita lisäämään suojelua omilla maillaan.
Tähän liittyen on käyty kädenvääntöä siitä, mikä on vanha ja luonnontilainen metsä. Helsingin Sanomien (19.10.) mukaan määritelmästä on ilmeisesti tulossa niin ahdas, että lopulta hyvin rajallinen määrä metsiä täyttäisi asetetut vaatimukset. Mikäli kriteereistä tehdään mahdollisimman tiukat, suojelu ei häiritsisi metsäteollisuuden puunhankintaa ja nykymeno maamme metsissä saisi jatkua.
Metsäkeskustelussa kummastuttaa myös se, että perinteisesti koulutusta ja tutkimusta arvostavassa maassa sivuutetaan tutkijoiden näkemykset.
Metsälajistomme köyhtyminen on tutkimustulosten perusteella yhteydessä liian vähäisten ja pirstaleisten suojelualueiden lisäksi liian suuriin hakkuumääriin sekä luontokatoa aiheuttaviin metsänkäsittelymenetelmiin.
Jäljellä olevien vanhojen ja luonnontilaisten metsien suojelun lisäksi siis myös talouskäytössä olevien metsien kohtalo on otettava tarkasteluun: metsänkäsittelytavat kaipaavat muutosta ja hakkuumääriin on suhtauduttava kriittisesti.
Mikäli nykyisin käytössä olevat keinot monimuotoisuuden turvaamiseksi talousmetsissä olisivat toimivia ja hakkuut oikeasti kestävällä tasolla, ei metsiemme vaarantuneiden ja uhanalaisten lajien määrä kasvaisi, eikä luontokato etenisi.
Luontokadossa ei ole kyse vain ympäristöstä, vaan se on osaltaan myös ihmisoikeuskysymys: tulevilla sukupolvilla on oikeus nähdä monimuotoisia ja luonnontilaisia metsiä – ei metsäteollisuuden pystyvarastoja – muuallakin kuin kansallispuistoissa.
Hanna Moilanen
metsänomistaja, Ii