Kun yhdysvaltalaisen Emett Andersonin isä eli, hän antoi esimerkillään pojalleen tärkeät suuntaviivat. Kuten moni nuori mies, Emett oli lukion jälkeen epävarma tulevaisuudestaan. Silloin isä, joka oli kiinnostunut vanhojen talojen remontoinnista, pyysi pojan kumppanikseen ja parivaljakko hankki saneerattavaksi kaksi taloa.
Emett kasvoi Uudessa Meksikossa, missä elävät sekä intiaanien että espanjalaisten siirtolaisten rakennustavat. Monet rakennukset on muurattu ikiaikaiseen tapaan savitiilestä, sikäläisestä adobesta. Tätä materiaalia olivat myös Andersonien saneerauskohteet.
”Tiilen massaan on sekoitettu hiekkaa, kuivaa savea, vettä sekä orgaanisia aineksia
kuten oksia”, Emett kertoo.
Savitiili on kestävä ja sopii loistavasti kuivaan ilmastoon. Se pitää talon kuumina kuukausina viileänä, mutta varaa lämmön talvella.
”Isäni totesi monesti, että työ on viisainta tehdä kuten se tehtiin jo kaksisataa vuotta sitten”, Emett kertoo.
Kahden vuoden remonttiprojektin jälkeen Emettin suunta oli selvä. Rakentaminen kiinnosti, ja nuori mies jätti kotiseutunsa Uuden Meksikon ja lähti opiskelemaan arkkitehtuuria Yhdysvaltojen itärannikolle Bostoniin.
Kipinä perinteiseen rakentamiseen sai lisää sytykettä, kun Emett pääsi työskentelemään Thomas Careyn toimistoon. Siellä vaalittiin shingle style -suuntausta.
Se on Bostonin alueella 1800-luvun lopulla syntynyt tyyli, joka perustuu englantilaisten siirtolaisten perintöön. Talojen massoittelu on epäsymmetristä, mutta julkisivut koruttomia. Shingle viittaa päreeseen, joka on tehty tuijasta. Sillä verhoillaan koko talon julkisivu.
Tällä tyylillä toimisto suunnitteli useita suuria yksityistaloja.
”Ensimmäinen oma tehtäväni oli aikamoinen haaste: sain suunnitella Thomasin kanssa 600 neliömetrin omakotitalon”, Emett muistelee.
Emettin päätyminen Suomeen oli osin isän aikaansaannosta sekin. Pojalla oli jo suomalainen tyttöystävä, joten isä innostui tutkimaan opiskelumahdollisuuksia Suomessa.
Emett asettui jatkamaan opintojaan Oulussa tulevan vaimonsa kanssa, ja tälle tielle perhe on jäänyt.
Perinteisen ja paikallisen rakentamisen kannattaja kohtasi Oulussa pian teoreettisen kuilun itsensä ja toisten opiskelijoiden välillä.
”Nykyarkkitehtuurin vaihtoehdot ovat kapeita. Vai mikä muu on syynä siihen, että Suomessa rakennetaan kuten Espanjassa? Minulle suunnittelun ja rakentamisen lähtökohta on paikallisuus ja paikallisen perinnön omaleimaisuus. Rakennuksen tulisi olla sovussa sen kanssa, mitä ympärillä on.”
Suomessa rakennusperintöä on säilynyt melko niukasti. Silti Suomessa on hyviä täydennys- ja uudisrakennuksen esimerkkejä, kuten Porvoon vanhan kaupungin ympäristö.
”Pohjoisessa taas yksinkertainen talonpoikaistyyli ja skandinaaviset vaikutteet antavat hyvän perustan uudelle suunnittelulle.”
Moni, joka on ajanut Lumijoen kyläkeskuksen läpi, muistaa Emettin suunnitteleman paritalon, jonka julkisivu erottuu taajamassa. Siinä on jotain uutta ja jotain vanhaa.
Uudiskohde valmistui vuonna 2006, ja pian kyläläiset nimesivät talot Sinapiksi ja Ketsupiksi. Harjakattoinen talopari noudattelee skandinaavista tyyliä, ja pellavaöljymaalilla käsitelty lautaverhous on perinteisen keltainen ja punainen.
Vanhaa arvostava suunnittelija ja rakentaja ei ymmärrä, miksi monelle uuden suunnittelijalle esimerkiksi vanha kunnon harjakatto on vieras.
”Ilmasto meillä on, mikä on!”
Eniten Emett kokee hyötyneensä emeritusprofessori Panu Kailalta saamistaan opeista. Myös Kailan ajattelu perustuu rakennusperinnön vaalimiseen ja tietotaidon välittämiseen.
”Kuulin Panu Kailan suusta luennolla lähes samat sanat kuin isältäni: Useinkaan ei kannata tehdä asioita eri tavalla kuin ne tehtiin kaksisataa vuotta sitten.”
Emett on tehnyt remonttia myös omassa pohjoispohjalaisessa kodissaan, jonka kehikko on siirretty Lumijoen sivukylälle vuonna 1925. Taloon on valmistunut perheelle lisää tilaa, ja sisäänkäynti on vaihtunut vanhalle takapihalle.
Kodissaan arkkitehti on säilyttänyt ja kunnostanut kaiken, mitä on voinut.
”Vanhat listat, ikkunat, ovet ja lattialankut. Melkein kaikki materiaali on kerätty lähistöltä.”
Vain saunassa kunnostaja on tehnyt myönnytyksen eksotiikalle. Seinän laudoitus on kanadalaista tuijaa, lattia brasilialaista liuskekiveä.
”Tuija on perinteinen materiaali missä hyvänsä amerikkalaisessa saunassa”, Emett puolustautuu ja nauraa.
Kauniin puisen saunan ikkuna on suuri, ja siitä avautuva näkymä kyllä kertoo, missä ollaan: lumijokisella peltolakeudella.