Poliitikot toisensa perään kertovat hyvinvointiyhteiskuntamme olemassaolon perustuvan kansantaloutemme jatkuvalle kasvulle.
Asia lienee näin, mutta todellisia kasvutoimia nykyisen elintasomme säilyttämiseksi ei ole kyetty toteuttamaan, vaan kansantaloutemme junnaa edelleen joutokäynnillä.
Viimeisen parinkymmenen vuoden ajanjakson aikana on jatkuvasti löydetty jokin ulkoinen tekijä, jonka taakse poliittinen kykenemättömyys pysähtyneelle elintason kasvulle on voitu vierittää.
Tänä aikana olisi voinut jokin eduskuntapuolue nousta ylitse muiden koko kansakuntamme edunvalvojaksi.
Näin ei ole kuitenkaan käynyt, eikä hyvältä näytä jatkossakaan, sillä ideologiset erimielisyydet puolueiden välillä jatkuvat kansallisista kriiseistä huolimatta jakaen kansalaisemme yhä selvemmin huono- ja hyväosaisiin ihmisiin.