Olin Limingan Rantakylän koulun oppilas vuosina 1993–1999. Koulu oli jo silloin edellä aikaansa. Koulu oli viihtyisä niin sisältä kuin ulkoakin, oli räsymatot lattioilla ja viherkasveja ikkunalaudoilla. Nämä nykyisin kadonneet kodikkuudet lisäisivät kuitenkin psyykkistä hyvinvointia sekä oppilailla että henkilökunnalla.
Limingan kuntapäättäjien tekemä virhe, päätös lakkauttaa Rantakylän koulu, oli ja on edelleen kaikkien Limingan vaalimien arvojen vastainen. On käsittämätöntä, että toimiva 70 oppilaan koulu lakkautettiin aikana, jolloin sen opettamat asiat ovat nousseet uudelleen hyvän elämän tavoitteiksi monilla osa-alueilla.
Lomalaisena järkytyin, kun Liminka houkuttelee nykyään samoilla asioilla ja arvoilla turisteja kuin millä Rantakylän koulun oppilaita kasvatettiin arjessa. Historiaa, kulttuuria, perinteitä ja luonnonläheisyyttä tarjotaan viihdykkeinä muille, mutta oman kunnan jopa alakouluikäiset lapset tupataan suurkouluihin ja jätetään virikkeettömille, mikrobiköyhille asvalttipihoille vailla minkäänlaisia luonnonkiviä, puustoa ja luonnontilaisia leikkipaikkoja.
Kauniilla museoalueella vieraillessani sain Liminka-esitteen. Silmiinpistäviä, jopa tekopyhiä termejä oli valittu kuvaamaan nyky-Liminkaa: Suomen kekseliäin kunta, hyvä parempi Liminka. Tunnetuilla Rantakylän koulun opettamilla arvoilla ratsastaminen on räikeää.
Valtakunnallinen nuorten pahoinvointi liittyy varmasti osaksi siihen, että nuoret kasvavat "laumaselviytyen" kasvottomissa jättikouluissa. Tämä on alettu huomata jo valtakunnallisestikin, ja myös opettajien uupumiseen on kiinnitetty huomiota. Kotona täytyy vanhemmuuden olla erittäin hyvää ja kattavaa, että nykykouluista selviää tervejärkisenä ja uupumatta.
Vasta sitten, kun Rantakylän koulu on jälleen täydessä toiminnassa korjattuna ja huollettuna, lasten iloiset leikin äänet kuuluvat pihalta ja aikuisten puheensorina kuuluu jouluisissa myyjäisissä kahvin tuoksuessa, voi Liminka totuuspohjaisesti mainostaa itseään luontoa ja perinteitä kunnioittavana, lapsiystävällisenä ja edistyksellisenä kuntana, ja vasta sitten tarjota luonnon ja kulttuurin virvoitusta turisteillekin, jahka oman kunnan lapset on hoidettu ensin!
Marjut Sotaniemi
paliasjalakanen liminkalainen, nykyisin inarilaistunut perheenäiti