
Maakuntalehtien päätoimittajien voimakas kannanotto lauantain lehdissä tarkoittaa, että eri alueiden lehdillä on tällä hetkellä syvä huoli toimintaedellytyksistään ja olemassaolostaan tulevaisuudessa.
Huolen on aiheuttanut se, että valtio suosii niin ylivoimaisesti rahoittamaansa Yleä, että maakuntalehtien olemassaolo on heikentynyt ja uhkaa heikentyä lisää.
– Ylen ylivertainen suosiminen pitkällä aikavälillä heikentää suomalaista sananvapautta ja kaventaa moniäänistä mediaa, Turun Sanomien päätoimittaja Kari Vainio toteaa. Hän on yksi julkilausuman allekirjoittajista.
– Kyse on ennen kaikkea kansalaisen edusta, tavallisen lukijan tiedonsaannista, Vainio painottaa.
Kannanotto julkaistiin nyt, koska Suomessa valmistellaan parhaillaan lakimuutosta, jonka keskeisenä tavoitteena on muuttaa Ylen julkisen palvelun tehtävän määrittelyä.

Suomi voi joutua EU-tuomioistuimeen
Lakiehdotuksen mukaan Ylen julkisen palvelun tehtävän on oltava jatkossa EU:n valtiontukisääntelyn mukainen. Lakiesityksen on määrä tulla eduskunnan käsittelyyn syksyllä.
Lainmuutosta vaatii Euroopan komissio. Medialiitto eli media-alan ja graafisen teollisuuden yritysten etujärjestö teki pari vuotta sitten kantelun komissiolle Ylen laajamittaisesta tekstimuotoisten verkkouutissisältöjen tarjonnasta.

Kantelu koski nimenomaisesti Ylen tekstimuotoisten verkkouutissisältöjen tarjontaa, ei muuta Ylen toimintaa. Kari Vainion mukaan Turun Sanomat oli tukemassa Medialiiton kantelua.
Tilanne on nyt se, että Suomen pitää panna täytäntöön Euroopan komission vaatimat muutokset.
– Komission näkemys on ollut selvä, että näin laaja Ylen online-tekstimuotoinen uutistoiminta on rikkonut valtiontukisääntelyä, asianajaja Mikko Alkio selventää. Hän on selvittänyt asiaa Medialiiton toimeksiannosta.
Kyseessä on Euroopan komissiolta vakava vaatimus, sillä jos Suomi ei lakia muuta, komissio vie Suomen EU-tuomioistuimeen.
Ylen lopetettava sanomalehtitoiminta
Ylen toimintaan kohdistuisi kaksi uutta rajoitusta uuden lain seurauksena.
Ensimmäinen on se, että lakiluonnoksen mukaan Ylen sisältöpalvelujen pääpainon tulee olla liikkuvaa kuvaa ja ääntä sisältävissä julkaisuissa.

Toinen on se, että Ylen julkaiseman tekstimuotoisen sisällön tulee pääsääntöisesti liittyä Ylen liikkuvaa kuvaa tai ääntä sisältävään julkaisuun.
Kari Vainion mukaan tämä muutos tarkoittaa maakuntalehdille elinehtoa.
– Jos Yle toimisi jatkossa näiden periaatteiden mukaan, saisivat maakuntalehdet vietyä digitalisaatiota kestävämmällä pohjalla eteenpäin, Vainio arvioi.
– Pystyisimme palvelemaan paremmin lukijoita digitaalisilla sisällöillä, kun saataisiin pikkuhiljaa lisää maksavia lukijoita.
Julkilausuman allekirjoittajina on yhdeksän päätoimittajaa. Kari Vainio näkee, että on parempi toimia yhdessä, kun maakuntalehdet toimivat yhdessä muutenkin Lännen Mediassa.
– Meillä on kaikilla samat huolet ja kaikki edustamme maakuntien ja alueiden ykköslehtiä. Samalla toivomme, että ympäröivä yhteiskunta huomaa, miten tärkeää on se, että paikallisilla medioilla on toimintaedellytykset.
Vainio painottaa, että maakuntalehdet toimivat erityisesti paikallisen vallan vahtikoirina ja nostavat paikallisia aiheita myös valtakunnalliseen keskusteluun näkyviksi.
STT:n erikoisasema ongelma sekin
Yle-lakiin on aiottu viedä poikkeus STT:n tekstiuutisille, että niitä Yle saisi julkaista, vaikka itse se ei saisikaan tekstiartikkeleita toimittaa. Päätoimittajat pitävät mahdottomana, että yhdelle kaupalliselle mediayhtiölle tällainen poikkeus tehtäisiin.
Kainuun Sanomien vt. päätoimittaja Päivi Bisi katsoo, että Ylen verkossa julkaisemat tekstiuutiset nakertavat maakuntalehtien uutisointia. Hän on yksi julkilausuman allekirjoittajista.
– Urheilu on siitä hyvä esimerkki. Pienessä lehdessä on resursseja tehdä juttuja vain ja ainoastaan paikallisesta urheilusta, mutta Yle käyttää tekstimassana paikallisilla verkkosivuillaan STT:n uutisia, mihin vielä valtio ohjeistaa.

Bisin mukaan tällä on valtavasti vaikutusta esimerkiksi Kainuun Sanomien urheilutoimitukseen: STT:n jutuilla ei ole enää mitään lisäarvoa, koska uutiset ovat olleet jo Ylen verkkosivuilla ilmaiseksi luettavissa.
– Kuitenkin lehden lukijat seuraavat laajasti myös valtakunnallista ja kansainvälistä urheilua, ja sitä on oltava lehdessä, Bisi huomauttaa.
Moni päätoimittajista kritisoi tiukasti myös Ylen ja Sanoman enemmistöosakkaana omistaman STT:n nykyistä asiakkuusmallia.
Päivi Bisin mukaan on selkeästi niin, että Ylen suuret resurssit vääristävät kilpailua.
– Kilpailulainsäädäntö seuraa tosi tarkkaan vääristävää kilpailua, mutta sitten meillä on yksi instanssi, jossa pelisäännöt eivät toimi. Ylellä on rajattomat resurssit, mutta ei tulosvastuuta. Meidän pitäisi maakuntalehdessä pystyä markkinaehtoisesti samaan hyvin pienillä resursseilla.
Bisi sanoo, että maakuntalehdet ovat vallan vahtikoiria nimenomaan paikallisuutisissa.
– Yle ei juuri seuraa paikallista kunnallisbyrokratiaa. Kenelle se tehtävä jää, jos se katoaa kokonaan? Median keskittymisestä ei seuraa hyvää demokratiaa kenenkään kannalta, hän painottaa.
"Komission määräys ei ole suositus"
Asianajaja Mikko Alkion mukaan perusasetelma on täysin selvä: Suomi on sitoutunut komissiolle muuttamaan lakia.
– Kyse on enää lähinnä siitä, millä sisällöllä muutokset tulevat voimaan. Ministeriössä ei näytetä kiistävän, etteikö meillä ole ongelmaa Yleä koskevassa lainsäädännössä.
Alkion mukaan mitään muutosta Ylen toiminnassa ei kuitenkaan viime vuosina ole tapahtunut, toisin kuin Yle on itse sanonut.
– Raportoimme komissiolle koko ajan seurannasta Medialiiton toimeksiannosta. Komissiota ei kiinnosta lain kirjain, vaan sitä kiinnostaa, että Ylen toiminta muuttuu.
Eli Ylen on pakko tehdä muutokset?
– Oikeusvaltiossa näin on tapana, että lainsäädäntöä noudatetaan. Lehdistö on lehdistö ja yleisradiotoiminta on radio- ja televisiotoimintaa, Mikko Alkio painottaa.
Hän sanoo kokevansa itsekin, että tämä on taistelu sananvapauden puolesta. Koko lakimuutosasia on Alkion mukaan sananvapauteen ja demokratiaan liittyvä kysymys, jota vastaan Yle nyt pullikoi.
– Jos komissio toimisi toisin, mikä vaikutus sillä olisi Puolassa tai Unkarissa? Kaikki lähtee median monimuotoisuudesta ja siitä, että valtiollinen media ei tee kaikkea. Voiko valtio tukea omaa yleisradioyhtiötään ryhtymällä Suomen suurimmaksi nettisanomalehdeksi? Ei voi Euroopassa, Mikko Alkio painottaa.
Päätoimittajat lakimuutoksesta: Yle laihdutuskuurille
Yhdeksän maakuntalehtien päätoimittajaa vaatii valtiota lopettamaan verorahoitteisen Ylen suosimisen digitaalisen median markkinoilla.
Aiemmin kesällä Euroopan komissio edellytti Suomelta, että se tarkentaa Ylen roolia julkisen palvelun mediatalona ja muuttaa yhtiötä koskevaa sääntelyä EU:n valtiontukisäännösten mukaiseksi. EU selvitti asiaa vuosina 2017–2019 ennen päätöksen antamista.
Päätoimittajien lauantaina julkaistun yhteiskirjoituksen mukaan EU on oikeassa vaatiessaan, että Yle muiden pohjoismaiden yleisradioyhtiöiden tapaan keskittyisi liikkuvan kuvan ja äänen tuottamiseen. Sen sijaan Ylen ylläpitämä verkkolehti eli teksti- ja kuvajutut verkossa ovat kilpailua vääristävää toimintaa. Tekstiuutisiin Yle käyttää Medialiiton arvion mukaan 30–40 miljoonaa euroa vuodessa.
Ylen koko julkinen rahoitus vuodelle 2020 on 532 miljoonaa euroa eli 96,25 euroa asukasta kohden.
Päätoimittajat korostavat, että heidän huolensa kohdistuu itsenäisen ja moniarvoisen median toimintaedellytysten turvaamiseen. Maakuntamedian tilauksiin perustuvan liiketoiminnan resursseja syö kilpailuasetelma valtion rahoittaman Ylen kanssa. Tarkoitus ei ole kieltää Ylen kaikkea toimintaa, kuten kulttuurisesti tärkeitä sisältöjä, joita ei olisi muuten kansalaisten saatavilla.
Päätoimittajien yhteiskirjoituksen allekirjoittivat Kari Vainio Turun Sanomista, Sanna Keskinen Kalevasta, Antti Kokkonen Lapin Kansasta, Markku Mantila Ilkka-Pohjalaisesta, Tiina Ojutkangas Keskipohjanmaasta, Päivi Bisi Kainuun Sanomista, Janne Rantanen Länsi-Suomesta, Mikko Soini Hämeen Sanomista ja Forssan Lehdestä sekä Tomi Lähdeniemi Satakunnan Kansasta.