Pääkirjoitus
Tilaajille

Pääkirjoitus: Suomi tarvitsee selvitäkseen uusia ihmisiä – lapsia oman maan sisältä mutta myös tulijoita rajojen takaa

Suomella voi olla edessä väkiluvun kääntyminen laskuun. Se rapauttaisi yhteiskunnan elinvoiman. Näkymää voi torjua suosimalla maahanmuuttoa ja kääntämällä syntyvyys kasvuun. Jälkimmäistä on vaikea ylhäältä päin ohjata.

Väestöliitto julkisti tiistaina tärkeän raportin, joka toivottavasti vie keskustelun Suomen väestöpolitiikasta kohti konkretiaa. Edellinen raportti julkaistiin vuonna 2004. Sen jälkeen perheen perustamisissa ja etenkin lasten hankinnassa on liu'uttu uuteen todellisuuteen.

Tästä kertoo hedelmällisyysluvun muutos. Luku on tullut rytinällä alas: vuonna 2010 se oli 1,87 ja viime vuonna enää 1,35. Lukema kuvaa naisten elinaikanaan synnyttämien lasten määrää.

Yhteiskunta voi osoittaa lapsiystävällisyyttä monin tavoin – vaikkapa leikkipuistoja rakentamalla.
Yhteiskunta voi osoittaa lapsiystävällisyyttä monin tavoin – vaikkapa leikkipuistoja rakentamalla.
Kuva: Helena Laakso

On tietysti arvokysymys, miten suhtautuu syntyvien lasten määrän putoamiseen. Samalla kysymys on kuitenkin myös hyvin käytännöllinen: se liittyy muun muassa siihen, pystyykö kutistuva kansakunta tulevaisuudessa pitämään yllä hyvinvointiyhteiskuntaa kouluineen ja terveyspalveluineen tai maksamaan nykyisentasoisia eläkkeitä.

Nämä vaarantuvat, jos työssä käyvän väestön osuus kutistuu ja kutistuu.

Tämänhetkiset ennusteet väestöllisen huoltosuhteen muutoksista ovat kauniistikin sanottuna havahduttavia. Jos nykykehitys jatkuu, kansakunta on viimeistään ensi vuosikymmenellä pulassa.

Kun maahan on tarpeen saada uusia ihmisiä, on käytössä kaksi keinoa: maahanmuuton lisäys ja syntyvyyden nosto. Varmimmin nykykehitys voidaan oikaista, jos käytetään kumpaakin.

Väestöliiton raportin julkistustilaisuudessa valtiovarainministeri Matti Vanhanen (kesk.) toi esiin konkreettisen esityksen siitä, mitä maahanmuuton helpottamiseksi voitaisiin tehdä. Hän ehdotti kahden vuoden mittaista "pikalinjaa", jonka kautta EU-maiden ulkopuolisia osaajia voisi tulla tänne nopeutetun käsittelyn kautta tekemään töitä, tutkimaan ja työllistämään.

Ehdotukseen epäilemättä liittyy käytännön ongelmia, mutta se on kuitenkin uusi, perusteltu esitys keskusteluun, jota on yhä tärkeämpää käydä.

Se, miten suomalaisia rohkaistaan hankkimaan lapsia, on vielä astetta vaikeampi kysymys. Asiaan vaikuttavat esimerkiksi julkisen vallat toimet, oman maan ja maailman tulevaisuudennäkymät ja lapsenhankintaiässä olevien kansalaisten arvostukset ja odotukset.

Yksi tekijä syntyvyyden laskun takana ovat oletetut "hyvän vanhemmuuden" kustannukset. Siis kulttuurissamme on jokin julkilausumaton kriteeristö, joka määrittää, mitä lapselle pitää kyetä tarjoamaan, jotta olisi hyvä vanhempi. Mutta onko vaativalta kuulostava "hyvä vanhemmuus" kuitenkin määritelty vain vanhempien, ei lasten näkökulmasta?

Raportin taustaselvitysten mukaan alle 40-vuotiailla vapaaehtoisesti lapsettomilla miehillä ja naisilla yleisin lapsettomuuden perustelu on halu tehdä elämässä itseä kiinnostavia asioita.

Voi kysyä, onko politiikassa ja julkisessa keskustelussa jatkuvasti esiin nouseva puhe lapsiperheiden vaikeuksista, murheista ja vanhempien väsymisestä luonut vääristyneen kuvan perheiden elämästä ja sen väitetyistä kahleista. Melkoinen määrä todistajia voisi viestiä kovin toisenlaistakin sanomaa.