Koronakriisi koettelee kovalla kädellä eurooppalaisten terveyttä, taloutta ja yhtenäisyyttä. Pandemia on runnellut Euroopan unionin yhtenäisyyttä, kun jäsenmaat ovat tahoillaan keskittyneet hoitamaan, rajaamaan ja ehkäisemään tautia. EU on varautunut monenlaisiin kriiseihin, mutta koronaviruspandemia on tsunamin kaltainen hyökyaalto, johon ei etukäteen osattu varautua riittävästi.
Koronaviruksen riisumassa maailmassa on käynyt selväksi, että idässä Kiina ja Venäjä ja lännessä Yhdysvallat näkisivät geopoliittisessa kehyksessä mieluummin heikon kuin vahvan EU:n. Kriisin keskellä tätäkään asiaa ei pidä unohtaa, vaan on syytä pitää kirkkaana mielessä, miksi EU on aikoinaan perustettu.
Koronakriisi kouraisee syvältä kaikkien maiden taloutta. EU on pyrkinyt vastaamaan ahdinkoon erilaisin hätärahoitusjärjestelmin. EU:n ja euroalueen kiistelty hätärahoitusmekanismi on EU-budjetin yhteyteen kaavailtu uusi 500 miljardin euron määräaikainen elpymisrahasto, joka toteutuessaan olisi askel taloudellisen yhteisvastuun suuntaan. Rahastoa käytettäisiin pahiten koronasta kärsineiden alueiden ja alojen avustamiseen.
Suomi on vastustanut talouspoliittisen yhteisvastuun kasvattamista, ja myös presidentti Sauli Niinistö on varoittanut asiasta. Tilanne on kuitenkin muuttumassa, sillä elpymisrahastosta on olemassa Saksan ja Ranskan alustava sopu.
Kaavaillun elpymisrahaston ja pienemmän työllisyysrahaston ohella EU:n keinovalikoimassa on muita rahoitusmekanismeja, kuten Euroopan vakausmekanismin lainat, Euroopan investointipankin takaukset ja Euroopan keskuspankin joukkolainojen osto-ohjelmat. Rahoitusta voidaan kanavoida myös vielä pöydällä olevan EU:n monivuotisen rahoituskehyksen kautta.
Lisäksi vakaus- ja kasvusopimuksessa on höllennetty lausekkeita alijäämän ja julkisen talouden velan suhteesta, mikä osaltaan mahdollistaa Suomessakin käytännössä velkarahalla rahoitettavat elinkeinoelämän koronakriisitukipaketit.