Tommi Evilä nojaa voimakkaasti taaksepäin ja läimäyttää reilulla kädellä Suomen Urheiluliiton puheenjohtajaa Ilkka Kanervaa selkään.
"Enhän minä ole ollut liitolle mikään helpoin mahdollinen henkilö. Tässä tapauksessa pää voitti kiviseinän", Evilä nauraa.
Tällaista muurinsärkijää Kanerva oli rukoillut.
"Ajattelin, että Herra Jumala, kunpa tulisi ennakkoluulottomia ja rohkeita ihmisiä, jotka pistäisivät persoonansa peliin. Koko yleisurheilumme ilme olisi aivan erilainen. Ja tämä herra tuli muurien läpi ja näytti kaikille", Kanerva liikuttuu.
Puheenjohtaja lisää hehkua valmiiksi lämpimään kaminaan.
"Se ei ollut pronssi, se oli monella henkisellä ulottuvuudella mitattuna voitto. Lauantain kaltaista draamaa ei kukaan Kansallisteatterissa pysty ohjaamaan."
Evilä on nukkunut lauantain ja sunnuntain välisenä yönä vain kolme tuntia, syönyt ja saunonut, mutta moottoriturpa ei häviä puhemiehenä varapuhemiehelle.
"Olosuhteeni ovat olleet niin paljon huonommat kuin tomaattiviljelijä Dwight Phillipsillä. Siellä missä minä harjoittelen, ei tomaatti kasva eikä peruna idä. Pirkkahallin betoniin ei tarttuisi edes postimerkki", Evilä luukuttaa.
Suomalainen yksilöurheilu tuntuu olevan hullunkuristen perheiden varassa. Palanderit, Seppälät ja Yli-Hannukselat ovat saaneet nyt rinnalleen Evilät, pituushyppääjä Tommin ja valmentaja-isä Juhanin.
Tämän hullunkurisemmaksi - positiivisessa mielessä - urheileva perhe ei voi mennä.
"Toivottavasti pronssi mahdollistaa haaveemme. Pääsisimme hyviin olosuhteisiin leirille pidemmiksi ajoiksi", Evilä naulaa toivomuksensa.
Tavoite täyttyi osittain
Urheiluliitto pysyi tavoitteessaan, mitali, neljä pistesijaa ja kahdeksan urheilijaa 16 joukkoon, osittain. Suomi sai kotikisoistaan yhden mitalin, XXXXXXX pistesijaa, mutta huipun takana suomalaisia ei riittänyt 16 parhaan sakkiin.
Huippu-urheilujohtaja Jarmo Mäkelä on laittanut laskukoneensa savuamaan.
"Karkean luokituksen mukaan kolmasosa urheilijoistamme onnistui hyvin tai erinomaisesti. 15 prosenttia joukkueesta saa tyydyttävän arvosanan. Iso ryhmä eli puolet epäonnistui lähtökohtiinsa nähden", Mäkelä myöntää.
Mäkelän mukaan valtaosa epäonnistuneista oli C-rajan urheilijoita eli Suomen kotikisoihin asettamia kilpailijoita.
"Heidän lähtökohtansa oli tietenkin hyvin rajallinen. Kun olosuhteet olivat vaikeat, ammattilaiset ja finalistit pitivät rotinsa. Muihin urheilijoihin olosuhteet purivat. Suomalainen C-rajan urheilija ei pärjännyt ulkomaisille A- ja B-rajan urheilijoille", Mäkelä selvittää.
Kaikkea kritiikkiä huippu-urheilujohtaja ei kuitenkaan niele.
"Perusslogan eli suomalainen ei veny ja ulkomainen venyy ei pidä yksiselitteisesti paikkaansa", hän sanoo.
Perheiden tuotantolaitoksia
Puheenjohtaja Kanervan mielestä Suomi on nyt yleisurheilumaana Edmontonin vuoden 2001 kisojen tasolla.
Kanerva on väistymässä puheenjohtajan paikalta ja urheiluliitolla on haussa uusi valmennusjohtaja sekä seurapalvelujohtaja.
Myös valmennusstrategiaa ollaan uudistamassa.
"Yhtä hanikkaa vääntämällä kaikkea ei saa kuntoon", Kanerva tiivistää.
Uuden strategian mukaisesti resursseja keskitetään suurten paikkakuntien valmennuskeskuksiin.
"Meiltä puuttuu järjestelmä, joka tuottaisi huippuja. Nyt meillä on lähinnä urheiluhullujen perheiden tuotantolaitoksia. Ikävuodet 12-18 ovat tärkeintä aikaa ja siihen tarvitsemme ammattimaista otetta", valmennusjohtajan paikkaa hakenut Mäkelä mainitsee.
Suomalaisten onneksi yleisurheilun terävin huippu on sopivassa iässä.
"Tommi Evilä, Tero Pitkämäki, Olli-Pekka Karjalainen", Mäkelä listaa supertähdet.