Ennen television yleistymistä oli radio meille suomalaisille lehdistön ohella hyvin tärkeä viihteen ja tiedon välittäjä. Silloin mainittiin usein jollakin mieshenkilöllä olevan erittäin hyvä radioääni. Naishenkilöstä puhuttaessa saatettiin sanoa hänen radioääntään kauniiksi tai jopa viehättäväksi. Valitettavasti ajat ovat muuttuneet. Äänet ovat muuttuneet. Puheet ovat suurelta osin vailla taukoa olevaa epäselvää puputusta, ja uutena ilmiönä ovat ”puheen välimerkit”.

Olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota monen normaaliin puhumiseen sisältyvän toistuvia ynähtelyjä tai määkäisyjä. Esimerkiksi toimittajan kysyessä haastateltavalta jotakin kuuluu ensin määkäisy äää ja sitten vastaus, jälleen lauseen välissä pisteen paikalla määkäisy ja niin edelleen.