Se on kerran vielä sanottava se sana, mutta kenties nyt viimeisen kerran. Piiitkäään JAPPASUN jälkeen tänä keväänä Oulussa alkoi tapahtua. Tästähän saattaa tulla vielä oikea kaupunki. Sovitaan, että sitä j:llä alkavaa sanaa ei tarvitse enää käyttää.
Uskaltaisikohan sanoa, että enää mikään ei voi estää kallioparkin eli Kivisydämeksi nimetyn parkkiluolaston tuloa? Kai sitä jo uskaltaa, kun juuri tällä viikolla tehdään ensimmäiset kuopaisut kaupungin kallioperään Oulun torinrannassa.
Sitä on muuten vaikea uskoa todeksi, kun muistelee kuinka monen monta vuotta asiasta on j... siis hanketta on vetkutettu.
Kallioparkin varmistuminen pisti heti pyörät pyörimään. Jo ennen kevättalvella solmitun urakkasopimuksen allekirjoitusta – kun hanke oli muuten varmistunut – ilmaantui ensimmäinen keskustan kortteli kertomaan suurista laajennuksista. Se tuskin jää viimeiseksi.
Myös reilu viikko sitten avatun Omena-hotellin tulo keskustaan liittyy tiiviisti kallioparkkiin. Hotellin käytölle on lähes ehdoton edellytys, että matkailija voi ajaa autonsa parkkiin keskustan alle.
Oulun hyvällä tavalla pienuus ja intiimiys eivät tule kärsimään yhtään, kun keskusta lähtee kasvamaan korkeutta ja täyttymään tyhjiksi jääneistä sisäpihoista. Pilvenpiirtäjät eivät tule sumentamaan taivasnäkymää, mutta monenlainen elinvoimaisuus ja aktiivisuus kasvavat niin, että Oulusta voi tulla asemansa veroinen kaupunki.
Nythän keskusta ei näytä pian lähes 200 000 asukkaan keskukselta, vaan Porin tai Rauman kaltaiselta tuppukylältä.
Yksi asia kallioparkissa vähän hiertää, tosin se on sivuseikka. Nimi nimittäin. Oulun Pysäköinti yrittää kuulemma kouluttaa toimittajiakin, että ei saa kirjoittaa kallioparkki, vaan Kivisydän. Jos toistakymmentä vuotta on puhuttu kallioparkista – sitähän se oikeasti juuri on – vaikeaa on alkaa puhua kivisydämestä.
Kivisydän on Markku Veijalaisen kehnohko romaani vuodelta 1974. Se perustuu Irwin Goodmanin ja Vexi Salmen toilailuihin musiikkimaailmassa.
Eikä kallioparkin nimi oikeastaan edes pidä paikkansa: Kivisydämen pitäisi olla kivinen sydän jonkin muun keskellä. Kallioparkkihan tulee todellisuudessa olemaan sydämetön onkalo. Jos se on jonkin sydän, niin kiven. Silloin nimen pitäisi olla Kiven sydän.
Jos ihmisestä sanotaan, että hänellä on kivisydän, melko inhottavan kylmäkiskoinen tyyppi hän silloin on.
Muuten toinen harmillisesti kielenkäyttöömme vakiintunut virheellinen nimi on rosvopaisti eli maakuopassa kypsennettävä lammaspaisti. Veikko Huovisen loistavassa romaanissa Lampaansyöjät Sepe ja Valtteri herkuttelevat ulkomongolialaisella rosvonpaistilla. Sana tarkoittaa aivan oikein alun perin rosvon tekemää paistia.
Milloin alettiin puhua rosvopaistista? Liha ei liene rosvoa, vaikka nimestä voi niin päätellä.
Rosvopaisti on niin vakiintunut sana, että sitä tuskin kovallakaan kolumnoinnilla pystyy muuttamaan. Kivisydän sitä vastoin ei tule vakiintumaan oululaiseen kieleen kallioparkin tilalle. Teennäisyys ja väkinäisyys eivät mene kansalle läpi.
Kaupungissa tapahtuu paljon muutakin tänä kesänä. Melko kauan vetkuteltu matkakeskus alkaa viimein rakentua.
Ei sekään oikein dynaamiselta maakuntakeskukselta ole näyttänyt, että juna- ja linja-autoasemat ovat olleet noin vaatimattomia.
Matkustakaapa paljon pienempään Jyväskylään junalla tai linja-autolla aistimaan, millainen kaupungin matkakeskus tulee olla. Siellä se Kannel soi niin koreasti, että kateeksi käy.
Vasta nyt Oulu on saamassa kaupunkikuvaan sopivan näköisen asema-alueen.
Rotuaarin remontti Kirkkokadulla rassasi viime kesänä, ja nyt työmaa on siirtynyt Kauppurienkadulle. Sen kestää kun tietää, että tulevaisuudessa tepastellaan valmiilla kävelykadulla.