Noin neljän vuoden ikäisen lapsen painoindeksissä alkaa näkyä se, jos lapsella on sellainen perimä, joka lisää aikuisiän lihavuuden riskiä. Tämä käy ilmi tutkimuksessa, jota on ollut tekemässä Oulun yliopiston ja englantilaisten Imperial College Londonin ja Surreyn yliopistojen tutkijat.
Sen sijaan imeväisikäisten painoindeksiin vaikuttavilla geneettisillä tekijöillä ei ole juurikaan vaikutusta painoindeksiin vanhempana.
– Havaitsimme, että lähes sata aikuisiän painoindeksiä lisäävää geneettistä tekijää alkaa vaikuttaa painoindeksiin kehityksellisesti tärkeässä vaiheessa eli noin neljän vuoden iässä, kertoo tutkimuksen johtaja, professori Marjo-Riitta Järvelin Oulun yliopistosta ja Imperial College Londonista.
Iän myötä lihavuuteen vaikuttavat yhä enemmän ympäristötekijät, kuten ruoka ja elämäntavat. Järvelinin mukaan ne paljastavat vähitellen lihavuudelle altistavia geneettisiä tekijöitä.
– Olemme osoittaneet, että aikuisiän lihavuuden alkuperä on varhaislapsuudessa ja että koko elinkaaren aikana on havaittavissa selkeitä ajankohtia, jotka tulisi ottaa huomioon lihavuuden ehkäisyssä.
Tutkijat tarkastelivat lasten painoindeksikäyriä kehityksellisesti tärkeissä kohdissa imeväisiässä ja 4–7 vuoden iässä. Lisäksi he analysoivat painon ja pituuden kasvunopeutta imeväisiässä. Tutkimuksissa hyödynnettiin koko perimän kattavaa analyysiä ja selvitettiin, mitkä perimään liittyvät tekijät voivat selittää kyseisten kasvumuuttujien vaihtelua.
Tutkijat löysivät leptiinireseptorigeenistä uuden geneettisen vaihtelun, joka vaikuttaa imeväisten painoindeksiin. Leptiini on hormoni, jonka on todettu vaikuttavan ruokahaluun ja energian kulutukseen. Tutkijoiden löytämä geneettinen tekijä ei kuitenkaan ollut yhteydessä painoindeksiin imeväisiän jälkeen.
– Näyttää siltä, että varhaislapsuuden painoindeksiin vaikuttavat erilaiset biologiset prosessit verrattuna myöhempään lapsuuteen ja aikuisikään, sanoo Järvelin.
– Jos pystymme selittämään, mitä varhaisessa iässä tapahtuu, voimme ymmärtää, miksi osa ihmisistä lihoo ja osa ei, vaikka he syövät saman määrän kaloreita. Näin voimme mahdollisesti puuttua riskitekijöihin, jotka johtavat lihavuusepidemiaan.