Kalevan lukijat innostuivat väittelemään Oulun yliopiston opiskelijoiden opiskeluhaluttomuudesta. ”Nollasuorittajat” ovat rehtori Lauri Lajusen mukaan keskimääräistä suurempi ongelma. Heitä on liki kolmannes opiskelijoista.
Osa lukijoista paheksuu sitä, että monet käyttävät opiskelijaetuja, vaikka ovat hyväpalkkaisessa työssä. Halvat ateriat, matka-alennukset, hammas- ja terveyspalvelut ja muut opiskelijaedut ovat varsin hyvä bonus palkan lisäksi.
Nimimerkki Pianomies laskee, että vuodessa pelkästään ateriaeduilla voi säästöä tulla satoja euroja. Lisäksi bussimaksuissa voi säästää yli sata euro vuodessa ja hammashoidossakin satasia. "Ei tarvitse ihmetellä, jos ihmiset roikkuvat yliopistolla ilman aikomustakaan valmistua", Pianomies laukoo.
Toiset lukijoista epäilevät, että opiskelijoissa on paljon moniongelmaisia, jotka eivät suoriudu opinnoistaan. Opiskelijoilla on omaan elämänhallintaan tai psykologisiin asioihin liittyviä syitä kuten stressiä tai jaksamisongelmia. Syynä opiskeluhaluttomuuteen voi olla myös väärän alan valinta.
Työ ja perhe vaikuttavat
Toisaalta lukijat muistuttavat "nollasuorituksen" usein johtuvan siitä, että opintojen rahoittamiseksi pitää välillä tehdä töitä. Jos töitä tarjotaan nykypäivänä, on vaikea kieltäytyä.
"Kyllä meinasi taas tulla itku silmään, kun katseli kasvatustieteellisen tiedekunnan kursseja luokanopettajakoutuksen osalta. Suurimmassa osassa on taas läsnäolopakot. Näin perheellisenä ja työssäkäyvänä on mahdotonta saada opinnot loppuun, vaikka se ei olisi monesta kurssista kiinni", lukija suree.
Osa lukijoista huomauttaa, ettei poissaoleva opiskelija kuluta yliopiston käytäviä, ei saa opintotukea, ei ole edes oikeutettu työttömyyskorvaukseen. "Sen halvempaa kansalaista ei yhteiskunnassa olekaan. Hän ei myöskään kuluta opetusresursseja."
Opetusmenetelmät halutaan uusiksi
Toisten kommentoijien mielestä valmistuminen lykkääntyy, sillä gradun tekemiseen ei opeteta työkaluja, ohjaus on kehnoa ja kaikesta pitää ottaa itse selvää.
Entinen nollaopiskelija kertoo: "Gradun teko oli hirvittävä peikko, koska en tuntenut saavani mitään ohjausta. Lopulta pelkäsin mennä yliopistolle, koska olin niin ahdistunut. Olen ollut työelämässä jo pitkään, mutta maisteria minusta ei tullut."
Yliopisto-opetuksessa olisikin lukijoiden mukaan parantamisen varaa. Nimimerkki Rane kertoo: "Ensimmäisen opintovuoden jälkeen oli selvää, ettei yliopisto-opiskelu laadullisesti lainkaan vastannut kuvitelmiani. Olin mieluummin töissä kuin haukottelemassa työtään vihaavien luennoitsijoiden ankeita massaluentoja tai tylsistymässä amatööriassistenttien harjoituksissa."
Lukijat ihmettelevät, ettei Oulun yliopistossa ole huomattu verkko- ja virtuaaliopetuksen mahdollisuuksia. "Massiiviset online-verkkokurssit maailman huippuyliopistojen johdolla tulevat syömään pikkuisten kirkonkylien yliopistot", lukija ennustaa.