Selailin juuri kansiota, johon olin kerännyt leikkeitä kansalaisilta, jotka koettivat puolustaa Oulun eläinmuseota. Kansio on melko paksu eikä sisällä niitä vetoomuksia, joita eri puolilta maailmaa tuli museon puolesta.
Mikään ei auttanut. Museon kohtalon päivä koitti 30.11.2017. Se ehti toimia Oulun yliopiston näyteikkunana, koululaisten kevätretkikohteena, lapsiperheiden mieluisana käyntipaikkana ja vieraiden ainutlaatuisena käyntikohteena vähän yli 30 vuotta. Yliopiston nykyinen johto katsoi tavallisen ruokalan tieteellistä museota arvokkaammaksi.
Museo oli suunniteltu eläinmuseoksi. Kauniin, kaarevan taivaan alla liitelivät linnut. Suomen ja Skandinavian eläinlajeista, isoista ja pienistä, oli esillä laaja kooste. Vetonaula oli kuitenkin eläinmuseon konservaattorin ja kuvataiteilija Heikki Kangasperkon rakentama dioraama. Hän teki sitä usean vuoden ajan virkatyönä, ei silloisena säästäväisyyden aikana sellaiseen olisi yliopistolla muuten ollut varaakaan.
Tämä 53 metriä pitkä, lasivitriinien takana ollut esittely sisälsi ympäristöjä toukokuisen Jäämeren rannalta poikki Suomen ja päättyi joulukuisen Suomenlahden rantaan. Osa eläimistä oleili täytettyinä tyypillisessä maastossaan, osa komeili seinään maalattuina. Kiitos Heikki Kangasperko, että saimme muutaman vuoden ihailla tätä hienoa esitystä!
Oulun kaupunginvaltuusto myönsi viime kokouksessaan yli kuusi miljoonaa euroa lisämäärärahaa Tietomaan yhteyteen rakennettavaan näyttelyrakennukseen, ja tuskin sekään riittänee. Näin me oululaiset veronmaksajat kustannamme tätä yliopiston ja kaupunginhallituksen yhdessä sopimaa tuhotyötä.
Surullisena olen seurannut sitäkin, että jos yliopisto siirretään mihin tahansa, kuitenkin pois Linnanmaalta, niin mitähän toimintaa ne valtion taideteostoimikunnan yliopistokampukselle sijoittamat, Oulun yliopiston tieteenaloja kuvaavat arvokkaat veistokset juhlistavat? Eivät ole siirrettävissä.
Elna Stjerna
kansalainen, Oulu