Kaleva julkaisi (16.10.) Oulun yliopiston hallituksen puheenjohtaja Mikko Ayubin haastattelun, jossa hän toteaa, että ”Niinimäen kausilla Oulun yliopisto on tuotu Suomen yliopistojen häntäpään sijaluvuista maan kolmen parhaimman yliopiston joukkoon ja maailman kolmensadan parhaimman yliopiston joukkoon”.
Tilastot ja kansainväliset yliopistojen vertailut antavat asiasta aivan toisenlaisen kuvan.
Toimintansa alussa Oulun yliopisto oli Suomen pienin yliopisto, mutta jo noin kolmen vuosikymmenen kuluessa siitä kehittyi yksi maamme merkittävimmistä yliopistoista. 1990-luvulla se kasvoi opiskelijamäärältään ja rahoitukseltaan maan toiseksi suurimmaksi yliopistoksi Turun yliopiston rinnalle. Sittemmin yliopistojen yhdistämiset ovat muuttaneet kokojärjestystä.
Ensimmäisen kansainvälisen ranking-listan julkaisi Shanghai Jiao Tong University vuonna 2003. Siinä 500 yliopistoa laitettiin järjestykseen kuuden indikaattorin perusteella. Suomesta listalle ylsi viisi yliopistoa, joista Oulu viidentenä sijaluvulla 401–450.
Vuosina 2007–2015 Oulu jakoi yhdessä Turun kanssa kakkossijan sijaluvulla 301–400. Tämän jälkeen Oulun sijoitus on vaihdellut sijoilla 401–500 ja 501–600. Viimeisimmässä arviossa Oulu sijoittuu välille 401–500 yhdessä Aallon, Turun ja Tampereen kanssa.
Muita ranking-listoja ovat Leiden, QS ja Times. Näissä arviointikriteerit ja niiden painotukset ovat erilaisia. Siitä huolimatta eri arvioinneissa hyvät näyttävät olevan aina hyviä. Viimeisessä Times-arvioinnissa Oulu sijoittuu välille 251–300 ja kolmanneksi Suomessa yhdessä Lappeenrannan kanssa.
Tuoreimmassa Leiden-rankingissä Oulun sijaluku on 570 ja Suomen sijoitus viides. Vuonna 2012 vastaavat luvut Oululle olivat 495 ja viides. QS-listalla Oulun sijoitus vuonna 2013 oli 253. ja Suomessa neljäs. Vastaavat luvut vuonna 2024 olivat 313. ja kolmas.
Oulun yliopisto ei ollut kymmenen vuotta sitten mikään häntäpään yliopisto Suomessa. Sen asema Suomen yliopistojen joukossa on ollut vahva jo useita vuosikymmeniä ja se on menestynyt hyvin 2000-luvun alusta alkaen kansainvälisissä vertailuissa.
Yliopiston tulosta eivät tee yliopiston hallitus ja rehtori vaan yliopiston henkilökunta ja opiskelijat. On kohtuullista toivoa, että myös menneiden sukupolvien työtä ja saavutuksia arvostetaan ja julkisuuteen annetaan yliopiston toiminnasta totuudenmukainen kuva.
Ikäluokkien pienenemiseen vedoten Mikko Ayub näkee Oulun yliopiston olemassaolon uhattuna seuraavan kymmenen vuoden aikana. Viimeisten yhteishakutilastojen mukaan Oulun yliopisto on edelleen suosittu hakukohde ja mitään merkittävää pudotusta suhteessa muihin korkeakouluihin ei ole nähtävissä.
Ikäluokkien pieneneminen on kaikkien korkeakoulujen ongelma, mutta Oulun yliopiston asema ja merkitys koko Suomen korkeakoulujärjestelmässä on niin vahva, että tämänkaltaisten uhkakuvien maalaaminen on täysin turhaa.
Lauri Lajunen
Oulun yliopiston rehtori 1993–2014