Oulun yliopiston tutkijakoulu nimesi minut kokouksessaan kustokseksi väitöstilaisuuteen, koska olen väittelijän pääohjaaja. Nyt kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnan dekaani on tehnyt päätöksen, että väitöstilaisuuden kustoksena toimiminen ei ole työtä, josta kuuluisi saada korvaus.
Selvyyden vuoksi todettakoon, että en ole yliopiston henkilökunnan jäsen, jonka työtehtäviin kustoksena toimiminen, ilman erillistä korvausta, voisi kuulua. Sen lisäksi, että kustoksen ei dekaanin päätöksen mukaan tarvitse saada korvausta tekemästään työstä, kustoksen kuuluisi itse maksaa kaikki väitöstilaisuuteen osallistumisen matka- ja majoituskustannukset. Mielestäni tuo päätös asettaa kustoksen tehtävään nimetyn henkilön eriarvoiseen asemaan verrattuna muihin yliopiston työntekijöihin.
On käsittämätöntä, että yliopistossa toimitaan kuten orjatyövoimaa käyttävissä yrityksissä, joissa työntekijöille ei makseta palkkaa tehdystä työstä. Ilmeisesti meidän väitöskirjaohjaajien työtä, johon kuuluu myös kustoksena toimiminen jos tehtävään nimetään, ei lainkaan arvosteta. Kuitenkin tiedekunta saa väitöskirjan perusteella useampien kymmenien tuhansien eurojen rahoituksen puhumattakaan siitä panoksesta, jonka jokainen väitöskirja tuottaa Suomen tieteelle.
Dekaanin päätös aiheuttaa mainehaittaa tiedekunnalle ja yliopistolle. Vastaväittäjä, muut ohjaajat, väittelijä sekä väitöstilaisuuteen ja karonkkaan osallistujat tulevat tietoiseksi tästä päätöksestä. Se aiheuttaa myös sen, että tämän arvokkaan akateemisen tilaisuuden ja sen oheistilaisuuksien ohjelma täytyy muokata uudelleen, koska kustokseksi määrätty ja työn pääohjaaja ei voi dekaanin päätöksen vuoksi saapua tilaisuuksiin. Tämä on ikävä päätös ohjaajan, yliopiston ja väittelijän monivuotiselle yhteistyölle, jonka tuloksena väitöskirja on valmistunut.
Vesa Puuronen
professori, emeritus, sosiologia, Oulun yliopisto