Kalevassa 10.7. uutisoitiin Oulun Veden osallistumisesta tutkimukseen, jossa merivedestä tehdään juomavettä. Kolmen vesilaitokset tutkimusprojektilla pyritään parantamaan huoltovarmuutta kriisitilanteissa.
Rahoitukseen osallistuu Huoltovarmuuskeskus, joka nosti ruokaveden yhdeksi keskeiseksi painopisteeksi sotilaallisen kriisin ja hybridivaikuttamisen riskien noustua. Nykytekniikalla veden saannin varmistaminen on mahdollista monella tavalla myös merivedestä tai pintavesistä.
On hienoa, että Oulun Vesi on ottanut uudenlaisen asenteen ja näkökulman kaupunkilaisten veden saannin varmistamiseksi.
Oululaiset ovat tällä hetkellä heikossa asemassa varaveden suhteen. Viinivaaraan on jääräpäisesti yritetty saada lupa ottaa pohjavettä kaupunkilaisten tarpeeseen jo vuodesta 1983 alkaen siinä kuitenkaan onnistumatta. Oikeusasteet ovat palauttaneet hakemukset takaisin tai uudelleen valmisteluun. Mikäli nyt esille noussut ratkaisuhakuinen asenne ja toimintamalli olisi ollut työskentelyn periaatteena, olisi varaveden saanti kaupunkilaisille ratkaistu jo aikaa sitten. Vaihtoehtoja on ollut useita.
Tämänhetkisen tiedon mukaan Vaasan hallinto-oikeus tullenee antamaan ratkaisun viimeisimpään lupahakemuksen tulevana syksynä. Avi antoi myönteisen päätöksen (12/2023) kyseiseen lupahakemukseen.
Lupapäätös sisältää paljon sellaisia edellytyksiä, joita ei voida toteuttaa tai ovat erittäin vaikeasti toteutettavissa. Esimerkiksi seitsemän lähteen ylivirtaamista, näkyvästä vedestä, voidaan hyödyntää ainoastaan puolet. Lähteiden mittapatojen vedenkorkeus oli kuluvan vuoden toukokuussa 12–19 senttimetriä. Lähteet eivät ole laajoja. Näin ollen voidaan todeta, että pohjavettä ei juurikaan ole hyödynnettäväksi.
Lisäksi kahden suurimman pumppaamon vedenotto on sidottu Nuorittajoen reaaliaikaiseen virtaamaan, joka avin päätöksen mukaan ei saa laskea alle kuution sekunnissa. Tuossa tilanteessa pumppaamot pitää laittaa kiinni.
Vuonna 2023 Nuorittajoen virtaama oli alle kuution 246 vuorokaudessa, joka on yli seitsemän kuukautta (ympäristö.fi). Ely-keskus on todennut, että Nuorittajoen virtaamaa ei kyetä mittaamaan reaaliaikaisesti jääpeitteen aikana, vaikka avi on päätöksessään niin vaatinut.
Edellä esittämiemme esimerkkien valossa voidaan todeta, että Viinivaaran pohjaveteen turvautuminen varavesijärjestelmänä ei ole huoltovarmuuden kannalta lainkaan luotettava. Jos suunnitelluista yhdestätoista pumppaamosta kuivana aikana joudutaan yhdeksän laittamaan kiinni, vettä ei kaupunkilaisille saada.
Lisäksi vaaran vesistöt kuuluvat Kiiminkijoen Natura-2000 verkostoon, joten sinne ei saa aiheutua merkittäviä haittoja.
Viinivaaran ympärillä olevat suot ovat suojeltuja laajoja aapasuokokonaisuuksia, jotka ovat ns. läpivirtaussoita. Tämä tarkoittaa, että vaarasta purkautuu pohjavettä soille edeten sieltä virtaaviin vesistöihin. Mikäli vedenotto toteutuisi, soille purkautuva vesimäärä pienenee aiheuttaen soiden kuivumista ja edelleen kasviston ja eliöstön taantumista.
Samassa Kalevassa 10.7. uutisoitiin soiden ennallistamisasetuksesta, jonka mukaan 30 prosenttia taantuneista soista pitää ennallistaa 2030 mennessä. Vedenotto olisi tätäkin asetusta vastaan. Olvassuo, joka on kansallispuiston vaatimukset täyttävä suokokonaisuus, on myös suuressa vaarassa menettää ominaispiirteensä mahdollisen vedenoton myötä.
Oulun Veden uudet linjaukset ja asenne ovat siis hyvin tervetulleita ja mahdollistavat oikeasti huoltovarmuuden ja vedensaannin kaupunkilaisille.
Eeva-Maria Parkkinen
Oulu
Pentti Marttila-Tornio
Oulu