Oulun taikurit kokoontuvat sunnuntaisin testaamaan uusia temppujaan. Yhdistyksen jäsenet pääsevät esittämään taitojaan muille paikalla oleville taitureille. Palaute uusista tempuista on välillä armotonta, sillä kokeneet silmäparit huomaavat hiomista vaativat yksityiskohdat.
– Yleensä kokoukseen menee omasta mielestä hienon tempun kanssa, mutta lähes aina muilta tulee kritiikkiä. Se on hyvä asia, sillä muutosehdotusten myötä tempuista tulee paljon parempia, naurahtaa Oulun taikurit -yhdistyksen puheenjohtaja Kalevi Orre, 42.
Pidempään taikuuden parissa viettäneet ammattilaiset pohtivat kokoontumisissa nerokkaiden silmänkääntötemppujen lisäksi usein taikuuden filosofiaa ja merkitystä.
– Moni luulee salaisuuden olevan tempun tärkein asia. Näin ei aina kuitenkaan ole. Me mietimme miten ja miksi taikuus toimii.
Taikayhteisöä Orre kutsuu suureksi veljeskunnaksi. Kommunikointia ja vierailuja tehdään puolin ja toisin eri kerhojen välillä.
– Jos esimerkiksi vierailen Helsingissä, voin ottaa kaupungissa toimivaan taikakerhoon yhteyttä. Yleensä kerhot onnistuvat nopeallakin aikataululla järjestämään useamman ihmisen tapaamisen. Taikakerhot toimivat näin ympäri maailman.
Kalevi Orre kiinnostui taikuudesta 90-luvun puolivälissä nähtyään televisiosta taikuri Iiro Seppäsen esityksiä. Ovet Oulun taikapiireihin avautuivat Kalevi Orrelle, kun hän sai Seppo Tauriaisen ja Joni Pakasen vakuuttumaan taidoistaan.
Lue tämä juttu kokonaan ja muut Kalen! jutut näköislehdestä. Kale! on Kalevan letkeä lehti kaupunkilaiselle ja se ilmestyy Oulun alueella torstaisin.