Asunto Oy Oulun Marssisauvantie 6. Forentia Oy. Suunnittelu Arkkitehtitoimisto Arkadi Ky. Asunnot 7–10, 2-3h+k+s, 66,5 neliötä. Mh. 65 600 euroa (vh. 164 000 euroa).
Aivan Vanhan Hiukkavaaran kupeeseen pientalovaltaiselle Soittajankankaalle rakennetaan jälleen yksi talokokonaisuus lisää. Matkaa tulevaan Hiukkavaaran aluekeskukseen on noin kilometri.
Sijainnin houkuttelevuutta lisää erityisesti koulu, joka avaa ovensa Hiukkavaaran keskuksessa elokuussa ja toivottaa silloin tervetulleeksi ensimmäisen, toisen ja kolmannen luokan oppilaat.
Tämän ennakkomarkkinoinnissa olevan kohteen asukkaat pääsevät nauttimaan alueen palveluista tosin vasta ensi vuonna, sillä rakennustyöt aloitetaan kesällä ja valmista tulee odottaa noin vuoden päivät.
Asunto Oy Oulun Marssisauvantie 6 esittelee kymmenen inhimilliseen mittakaavaan sievästi istuvaa yksitasoista erillispientaloa lähes pientalo-sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä kokoa on suurimmallakin mallilla vain hieman reilut 88 neliötä.
Pienimpien talojen koko on 66,5 neliötä, mutta tietenkin juuri nyt – tai ehkäpä pitäisi sanoa edelleen – on trendikästä omistaa kohtuullisemman kokoinen koti luksuslukaalin asemesta.
Talojen pääosin puupaneeliverhoilluissa julkisivuissa toistuu kautta taloyhtiön kolmen värin kirjo: punamultaa, valkoista ja tummaa harmaata.
Suunnilleen puolisuunnikkaan muotoinen rakennuspaikka sijoittuu Marssisauvantien ja Soittajankangasta halkovan kevyen liikenteen väylä Musikantinraitin väliselle kaistaleelle. Pohjoispuolen naapureiden pihoista talot erottaa luonnontilainen alue olemassa olevine puustoineen.
Vaikka autojen säilytystilaa on yllättävän runsaasti, ei suunnitelma näytä edes kovin ahtaalta. Jokaista taloa varten on varattu vähintään kaksi paikkaa, pääosin yksi kattamaton ja yksi katettu. Moni joutuu kuitenkin jättämään autonsa melko kauas kodin ulko-ovesta, joten sadesäällä sontikka lienee tarpeen.
Asunnot on mahdollista räätälöidä tulevien asukkaiden toiveiden mukaisiksi. Tässä 66,5 neliön mallissa on mietinnän pohjaksi esitetty kaksi erilaista ratkaisua, joista toisessa asunto taipuu kolmioksi, toisessa taas kaksioksi, molemmat varsin käyttökelpoisen oloisia riippuen elämäntilanteesta ja unelmista.
Muuntojoustavuus ei kuitenkaan ole näissä päivän sana, vaan kerran lukkoon lyöty myös pysyy.
Kaksiona neliöitä riittää melkein tuhlattavaksi asti ja koti vaikuttaa tällöin jo lähes edustusasunnolta majesteettisine ruokailutiloineen. Kolmioksi puristetun pohjan keittiö riittää vallan mainiosti, ellei kovin suurta seuruetta ole tarvis kestitä, sillä työskentelytilaa on tarpeeksi.
Vaikka oleskelutilat ovat varsin valoisia, molemmissa vaihtoehdoissa suuressa makuuhuoneessa on tyytyminen pimeään tunnelmaan liian pienen ikkunan takia. Talojen etäisyys toisistaan ei myöskään mahdollista toisen seinän aukottamista.
Kylpyhuone jakautuu kummassakin tapauksessa fiksusti kahteen osaan – toisella puolella kodinhoito, toisella puolen kaikki pesutoiminnot. Kaksion kohdalla kylpyhuoneessa soisi olevan enemmän säilytystilaa, mutta se järjestyy, jos ei tunne tarvitsevansa tänä päivänä melko harvinaista, vaikkakin kätevää kuivauskaappia.
Terassin eteen avautuva minikokoinen piha-alue ei oikein houkuttele oleskelemaan. Yleensäkin yksityisyyttä kaipaisi varmasti matalien pensasaitojen takana enemmän. Ongelma tosin on useimmille yhteinen, joten ehkäpä ratkaisu on omiaan lisäämään asukkaiden yhteisöllisyyden tunnetta?
