Vesihuolto: Ve­si­joh­to­ver­kos­to ra­pis­tuu kaik­kial­la – lisää rahaa tar­vi­taan ve­si­huol­lon var­mis­ta­mi­seen

Tulipalot: Yksi henkilö me­neh­tyi Ka­la­joel­la roi­hun­nees­sa oma­ko­ti­ta­lon palossa

Oulun Pik­ku-Mos­ko­vas­sa varttui 70- ja 80-lu­vul­la vii­si­kym­men­päi­nen lap­si­lau­ma – "Var­tuim­me poik­keuk­sel­li­sen yh­tei­söl­li­ses­sä il­ma­pii­ris­sä"

Oulu
Tuomo Ponto ja Leena Lång muistelevat lapsuuden pihapiirissään, minne kaivettiin lumiluolia ja missä potkittiin kiikkupalloa.
Tuomo Ponto ja Leena Lång muistelevat lapsuuden pihapiirissään, minne kaivettiin lumiluolia ja missä potkittiin kiikkupalloa.
Kuva: Susanna Eksymä

Oulun Koskenniskaan valmistui 1970-luvun alussa viisi valkoista 8-kerroksista askeettista kerrostaloa, jotka oululaisten keskuudessa Pikku-Moskovanakin tunnetaan.

Idyllisellä paikalla Oulujoen rannassa, vain kivenheiton päässä kaupungin ydinkeskustasta sijaitsevat tilava-asuntoiset kerrostalot houkuttelivat erityisesti nuoria lapsiperheitä, ja jo ensimmäisen Koskenlaskuksi ristityn kerrostalon valmistuttua vuonna 1972 piha kuhisi peleistä ja leikeistä.

Pihapiirin viimeisen kerrostalon, Koskenpärskeen, valmistuttua vuonna 1974 Pikku-Moskovan lapsia oli jo yli viisikymmenpäinen lauma.

– Kyllä niin voisi sanoa, että vartuimme ihan poikkeuksellisen yhteisöllisessä ilmapiirissä, muistelevat nyt jo viisikymppisiksi ehtineet Pikku-Moskovan lapset, Tuomo Ponto, Leena Lång ja Marjut Sipilä.

Säännöllisesti toisiinsa Koskenniskassa vanhempiensa luona vieraillessaan törmäävä kolmikko ryhtyi viime kesänä puuhaamaan Pihakaverit-tapahtumaa, joka kokoaa vuosien jälkeen yhteen kaikki 70- ja 80-luvuilla Koskenniskassa varttuneet.

– Saimme kaiveltua esille reilut viisikymmentä nimeä, joista reiluun neljäänkymmeneen saatiin yhteys. Meitä on levinnyt Tanskaa, Sveitsiä ja Amerikkaa myöten. Nyt tulevana lauantaina Lasarettiin on saapumassa parikymmenpäinen porukka muistelemaan menneitä, Ponto, Lång ja Sipilä intoilevat.

Koskenniskaan valmistui 70-luvulla viisi kerrostaloa, jotka Oulun Pikku-Moskovanakin tunnetaan.
Koskenniskaan valmistui 70-luvulla viisi kerrostaloa, jotka Oulun Pikku-Moskovanakin tunnetaan.
Kuva: Susanna Eksymä

”Melkein kuin maaseudulla”

– Osa ei ole käynyt näissä maisemissa vuosikymmeniin, ja tulevat kyllä yllättymään. Pikku-Moskova ei ole kasvaneita puita lukuun ottamatta muuttunut mitenkään, mutta Oulu ympärillä on aivan toisenlainen kuin lapsuudessamme, Tuomo Ponto puhuu.

Hän muistelee kaiholla Salmelan leikkipuiston paikalla sijainnutta ”pikkumetsää”, joka tarjosi pelikentän niin lumisotasille kuin kuurupiilollekin.

– Täällähän oltiin melkein kuin maaseudulla. Oli metsää, peltoa, polkuja ja tuo mahtava joki. Tukinuitto veti etenkin meitä poikia puoleensa magneetin lailla. Monet kerrat huilattiin tukkeja pitkin ja uiden Tuiran puolelle. Vanhemmille tästä ei tietenkään kerrottu, Ponto virnistää.

Leena Lång ja Marjut Sipilä puolestaan intoutuvat muistelemaan vanhoja Keskon varastoja, joiden edustalle kevät nostatti suuret ja syvät tulvavesilammikot.

– Siellä oli vanhoja ovia, joita käytimme veneinä. Lopulta kipitimme aina likomärkinä takaisin kotiin.

Raitapaitoja kellarissa

Myös vankilan läheisyys toi jännitystä lapsuusvuosiin.

– Lapsuudessamme kerrostalojen alaovet eivät olleet lukittuja ja eräänkin kerran kellareista löytyi vankilakarkureiden jättämiä raitapaitoja. Nähtiinpä kerran Koskenlaskun kerroksista myös vankilalla roikkuvan yhteen solmittujen lakanoiden jono, kuten elokuvissa konsanaan, Lång muistelee.

– Silti alue on aina ollut rauhallinen ja turvallinen kasvuympäristö. Jos meidän lasten meno meinasi äityä liian villiksi, pitkäaikainen talonmies Reijo Sarkkinen palautti järjestyksen lempeästi mutta järkähtämättömästi, Sipilä kertoo.

Hän muistaa Sarkkisen myös yhteishengenluojana.

– Reijo pisti pystyyn joka kevät ja syksy talkoot ja illanvieton, joissa viihtyivät niin lapset kuin aikuiset. Oli tikkakisaa, olympialaisia, karkkisuunnistusta, näytelmiä ja vaikka mitä! Ei tällaisia vanhan liiton talonmiehiä tai yhteisöllisyyttä liene enää nykykerrostaloissa.

Uusi sukupolvi, uudet kujeet

Pikku-Moskovan lasten lennettyä pesistään lasten leikkien äänet vaimenivat kerrostalojen pihamailta vuosikymmeneksi.

– Lapset lähtivät ja ikääntyvät alkuperäiset asukkaat jäivät. Nyt viimeisen kymmenen vuoden aikana uusia lapsiperheitä on alkanut jälleen muuttaa sisään, Ponto sanoo.

Hän on seurannut vanhempiensa asunnosta suurella mielenkiinnolla uuden sukupolven puuhia pihamaalla.

– Vähän haikeana olen pannut merkille, etteivät nykylapset ammu enää pihlajanmarjoilla, pelaa kiikkupalloa, rakenna lumiluolia tai kokoonnu isolla porukalla nelimaalia tai kymmentä tikkua pelaamaan, Ponto toteaa.

– He muistelevat viidenkymmenen vuoden kuluttua aivan toisenlaisia asioita, kuin me tulevana lauantaina.