Oulun kaupungin teettämä, toukokuussa 2026 julkaistu selvitys osoittaa, että Merikosken vesittäminen loisi merkittävästi uusia elinympäristöjä vaelluskaloille. Jo noin 20 kuutiometrin sekuntivirtaamalla vanhaan uomaan voidaan muodostaa useiden hehtaarien poikastuotantoalueet lohelle ja taimenelle.
Arvion mukaan Merikoski voisi tuottaa vuosittain lähes 2 000 lohen vaelluspoikasta luonnon kudusta. Samalla kalojen vaellusyhteys Oulujokeen paranisi, kuten mahdollisuudet kalastuksen kehittämiseen.
Selvityksen mukaan 20 kuution virtaama on kuitenkin vähäinen, ja yleisesti ympäristövirtaaman vähimmäismääränä onkin pidetty 10 prosenttia keskivirtaamasta. Merikoskella tämä tarkoittaisi vähintään 25–27 kuutiometrin sekuntivirtaamaa.
Merikosken vanha uoma on paitsi Oulujoen, myös koko Suomen voimatalousjokien mittakaavassa poikkeuksellinen. Se on yksi harvoista paikoista, jossa vaelluskalojen lisääntymisalue voidaan palauttaa ilman patojen purkamista.
Alueelle on esteetön nousuyhteys, eikä kaloille aiheudu alasvaelluksessa voimalaitosten ja patoaltaiden aiheuttamaa kuolleisuutta. Tämä on keskeinen ongelma kaikkialla muualla.
Vesitys palvelisi muutakin virtavesiluontoa, mutta selvityksessä ei ole tarkasteltu muiden lajien, kuten siian tai nahkiaisen, elinolosuhteita.
Selvityksessä on painotettu riskejä, kuten voimakas virtaus, jäät ja virtaamavaihtelu. On huomattava, että nämä ilmiöt kuuluvat myös luonnontilaisiin jokiin.
Myös Merikoskessa on ollut nykyisiä ohijuoksutuksia merkittävästi suurempia virtaamia vaikutuksineen, joista muun muassa virtavesille elintärkeä aineksen liikkuminen on nyt nähty riskinä. Nykytilanteessa säännöstelystä aiheutuvia riskejä ja haittoja voidaan paremmin hallita ennakoinnilla ja huolellisella suunnittelulla.
Arvioidut kustannukset ovat maltillisia verrattuna muihin rakennettujen jokien kunnostushankkeisiin.
Merikosken kunnostuksen kustannuksiin ei kuulu säännöstelystä ja pohjapadolla korkealla pidetystä vedenpinnasta johtuvan veden suotautumisen torjunta Toivoniemessä. Sen kustannukset ovat merkittävästi uoman kunnostustoimia suuremmat ja kuuluvat säännöstelijän vastuulle.
Merikosken kehittämisessä on tärkeää tarkastella kokonaisuutta. Vesistön säännöstely, energiantuotanto ja luonnonolosuhteet asettavat reunaehtoja, mutta ne eivät sulje pois kunnostuksia. Päinvastoin: oikein suunniteltuna voidaan sovittaa yhteen sekä vesistön käyttö että kalataloudelliset tavoitteet.
Oulun kaupungin kannattaa jatkossa käyttää suunnittelun ja päätöksenteon apuna alueelle keskitettyä tutkimusasiantuntemusta ja yleisen kalatalousedun valvojaa, vesistön käyttäjien ohella.
Merikosken tulevaisuudesta päätettäessä ei ole kyse pelkästä yksittäisestä hankkeesta, vaan siitä, miten arvotamme tietoon perustuvat ratkaisut. Faktojen valossa Merikoski tarjoaa harvinaisen mahdollisuuden vahvistaa vaelluskalakantoja.
Jermi Tertsunen
kalatalouspäällikkö, Lapin elinvoimakeskus
Heikki Laitala
johtava kalatalousasiantuntija, Lapin elinvoimakeskus