Kalevassa 18. lokakuuta olleen kirjoituksen Oulun kaupungin suurista terveysmenoista asukasta kohden pitäisi panna päättäjät miettimään, mitä on tehty väärin mennä vuosikymmeninä.
Onko säästetty vääristä asioista? Esimerkiksi ennaltaehkäisevästä hoidosta, kaupungin ja kuntayhtymän työntekijöiden työterveyshuollosta, määräaikaistarkastuksista, laboratoriotutkimuksista, jatkotutkimuksista, varhaiskuntoutuksesta.
Työterveyshuollossa on tehty vain lain edellyttämät minimitehtävät: työterveystarkastus, rokotukset, työpaikkatarkastukset. Avuntarvitsijat on ohjattu terveys-/hyvinvointikeskuksiin jonottamaan ajanvarausta ja odottamaan viikkojen päähän saadakseen esimerkiksi laboratoriomääräykset tutkimuksiin, näin mahdollisen sairauden hoito on viivästynyt, mistä on syntynyt lisäkustannuksia, kärsimystä, työstä poissaoloja ja terveysmenoja, kun sairauden hoito on ehtinyt komplisoitua.
Elämäntaparemontti tulee aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ennen kuin mitään korjaamattomia, pysyviä vaurioita ehtii syntyä. Määrävuositarkastukset esimerkiksi 30-, 40-, 50-, 55-, 60-vuotiaille ja niin edelleen voisivat osaltaan auttaa ennaltaehkäisemään, havaitsemaan mahdollisia terveysongelmia.
Joukkotarkastukset ovat hyvä esimerkki onnistuneesta yhteiskunnallisesta satsauksesta havaita kohdunkaulan syöpä, rintasyöpä, tuberkuloosi.
Varhainen satsaus terveydenhuoltoon ja laajennettu työterveys pitkällä tähtäimellä voivat vähentää ikääntyvien terveysmenoja, vähentää sairauspoissaoloja ja tuottavat terveempiä päiviä työikäisten elämään, työtyytyväisempiä työntekijöitä. Varhaiskuntoutuksesta puhumattakaan, mikä lisää työtehoa, työiloa ja auttaa työntekijää selviytymään hektisestä työelämästä.
Menoerä nyt on sijoitus tulevaisuuteen, jolloin terveysmenot eivät kasva niin isoiksi.
Pirkko Sivonen
Oulu