Oulun hy­vin­voin­ti­joh­ta­jan väitös: So­te-pal­ve­lu­ja kan­nat­taa kes­kit­tää – yhteen ko­koa­mi­nen vaatisi lain­sää­dän­nön muu­tos­ta

Oulun kaupungin hyvinvointijohtajan Kirsti Ylitalo-Katajiston väitöstutkimuksen mukaan runsaasti palveluja tarvitsevat asiakkaat hyötyvät keskittämisestä.

Kirsi Ylitalo-Katajiston (oik.) tutkimuksessa käy ilmi, että kymmenen prosenttia väestöstä käyttää paljon sosiaali- ja terveyspalveluja. Arkistokuva.
Kirsi Ylitalo-Katajiston (oik.) tutkimuksessa käy ilmi, että kymmenen prosenttia väestöstä käyttää paljon sosiaali- ja terveyspalveluja. Arkistokuva.
Kuva: Jukka-Pekka Moilanen

Oulun kaupungin hyvinvointijohtajan Kirsti Ylitalo-Katajiston väitöstutkimuksen mukaan runsaasti palveluja tarvitsevat asiakkaat hyötyvät keskittämisestä.

Nykyinen lainsäädäntö ei tue palvelujen yhteen kokoamista, saumattomuutta ja oikea-aikaisuutta.

Sote-palvelujen kokoaminen yhteen hyödyttäisi paljon palveluja käyttäviä asiakkaita. Kyseisen asiakasryhmän määrittelyn tulisi perustua palvelujen määrän sijaan ammattilaisten tekemään laaja-alaiseen palvelun tarpeen arviointiin.

Tulokset ilmenevät Oulun kaupungin hyvinvointijohtajan, terveystieteiden lisensiaatin Kirsti Ylitalo-Katajiston väitökseen.

Väitös tarkastettiin perjantaina Oulun yliopistossa. Väitöksen aiheena oli "Paljon palveluja tarvitsevien asiakkaiden yksilöity sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteen kokoaminen".

Oulussa tehtyjen tutkimusten mukaan paljon palveluja käyttää arviolta kymmenen prosenttia väestöstä .

Näkökulmana väitöstutkimuksessa oli sote-palvelujen integraation tietoperusteinen johtaminen.

Ylitalo-Katajiston havaintojen mukaan paljon sote-palveluja tarvitsevien palvelujen käyttö on yksilöllistä ja riippuu elämäntilanteesta. Fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset palvelutarpeet limiytyvät toisiinsa.

Asiakkaista tarvitaan siksi aiempaa monialaisempaa tietoa. Myös tiedonkulkua eri toimijoiden välillä tulisi kehittää.

Sote-palvelujen suunnitelmallinen yhteen kokoaminen vaatisi lainsäädännön uudistamista. Myös monia ammatteja edustavan henkilöstön työtapoja, koulutusta ja johtamista pitäisi kehittää.

Palvelujen tuottajilla pitäisi Ylitalo-Katajiston mukaan olla mahdollisuus nähdä tarvittaessa asiakkaiden tietoja. Sillä varmistetaan vaikuttava hoito ja palvelujen laatu.

Lainsäädännössä pitäisi myös todeta, kenen vastuulla asiakassuunnitelman laatiminen on ja kenellä on oikeus saada suunnitelma käyttöönsä.

Nykyinen lainsäädäntö ei tue palvelujen yhteen kokoamista, saumattomuutta ja oikea-aikaisuutta.

Tutkimuksessa käytettiin hyvinvointikeskusten suunnittelussa kerättyjä tietoja sekä paljon palveluja käyttävien asiakkaiden palvelusuunnitelmien asiakasprofiileja.

Tarkastelun kohteena olivat myös perusterveydenhuollon, päivystyksen ja erikoissairaanhoidon palvelujen käyttö sekä myönnetyt sosiaalipalvelut.

Tutkimustuloksia voi hyödyntää johtamisessa, asiakaslähtöisten integraatiomallien kehittämisessä sekä kansallisen sote-uudistuksen valmistelussa.