Kaupungin brändiä ollaan jälleen uusimassa iskulauseella ”Asteen verran parempi”.
Brändilupauksina mainitaan pohjoisuus, inhimillisyys ja älykkyys. Näillä korvataan aikaisempi brändilause: ”The capital of Northern Scandinavia”, jonka piti siis kuvata Oulua 2020.
Miten tämä brändilupaus saavutettiin, onkin sitten ihan oma keskustelun aihe.
Nyt huomio kiinnittyy sanaan ”pohjoinen”. Muut voi hyvin neutraaleina liittää mihin tahansa paikkakuntaan.
Mutta minkä vuoksi Oulu haluaa aina korostaa pohjoisuutta? Onhan sen jo mielletty todellista sijaintiaan pohjoisemmaksi, ja viime vuosina tämä käsitys on vain vahvistunut.
Kaupungin viestintäjohtaja Mikko Salmi perustelee pohjoisuuden tärkeyttä sillä, että se on olennainen osa Oulun identiteettiä. Se kun mainitaan paikallisten urheiluseurojen kannatuslauluissakin. Tuoko se kuitenkaan mitään lisäarvoa, ja mikä konkreettinen asia tai ilmiö Oulussa sitä edustaa?
Minkälaisia mielikuvia tulee pohjoisuudesta mieleen? Jos tavoitellaan kuvaa talven ihmemaasta lumisine maisemineen, poroineen ja huuruisine pukin partoineen, harhaillaan jo pahasti miinakentällä. Siellä on jo nyt tunkua ja paljon uskottavampia edustajia.
Pohjoinen voi herättää myös negatiivisia ajatuksia, kuten vaikeasti saavutettava, etäinen, ankara ilmasto, kylmyys ja pimeys, karu kulttuuriympäristö ja sivistymättömyys: puoleensa vetävän sijasta luotaan työntävä, suorastaan vihamielinen kaikelle inhimilliselle.
Miksei Oulu pyri tuomaan esille konkreettisesti vahvuuksiaan? Ison kaupungin kulttuuria ja urbaaneja mahdollisuuksia. Nämä eivät tule esille edelleenkään brändilupauksessa.
Lisäksi Oulu voisi jo haastaa valtakunnallisen käsityksen pohjoisuudesta. Ouluhan on maantieteellisesti niin keskellä Suomea kuin vain voi olla: 65. leveyspiirillä.
Saman verran Suomea on Oulusta pohjoiseen kuin on eteläänkin. Olisiko siis parempi määritelmä ”keskeinen”? Oulu ei ole reunalla, se on keskellä.