Oululainen uimahyppääjä Heikki Mäkikallio vaihtoi kotimaan viileyden aavikon kuumuuteen, kun hän muutti Arizonaan neljä vuotta sitten opiskelemaan ja urheilemaan. Kohta hänen opintonsa alkavat olla loppusuoralla ja edessä häämöttää suuri tuntematon.
Arizonaan hänet toi halu opiskella ja harjoitella uimahyppäämistä yhtä aikaa, mikä Suomessa olisi ollut lähes mahdotonta. Nyt, neljä vuotta myöhemmin, hänen rahoitusalan opintojaan on enää puoli vuotta jäljellä ja uimahyppääminen on jäänyt motivaatiopulan takia tauolle.
– Olen siinä pisteessä, että joudun miettimään jatkanko uimahyppäämistä vai en. Olen hypännyt 15 vuotta ja harjoitellut päivittäin jopa kuusi tuntia. Kahdeksaan vuoteen minulla ei ole ollut muutamaa viikkoa pitempää lomaa hyppäämisestä. Se on niin raskas laji, että jos en tunne kunnianhimoa sitä kohtaan, niin kannattaako sitä enää tehdä, Mäkikallio pohtii.
Suomen maajoukkueeseen kuuluva Mäkikallio on saavuttanut uimahyppyurallaan useita Suomen ja Pohjoismaiden mestaruuksia, voittanut nuorten EM-pronssin ja sijoittunut parhaimmillaan nuorten MM-kisoissa kolmanneksitoista. Koko maailman rankingissa hän on yltänyt sijalle 47.
Kilpailemisen myötä hän on päässyt matkustelemaan ja tutustunut ihmisiin ympäri maailman. Eikä vähiten isänsä ansiosta.
– Isälläni ja minulla oli sellainen veto aina kun menin ulkomaille kisoihin, että jos juttelen ihmisille ja kerron isälleni heidän nimensä, saan euron. Kiersin juttelemassa mahdollisimman monelle, vaikka aluksi jännitti puhua englantia vieraiden kanssa. Sillä tavalla opin olemaan avoin, Mäkikallio muistelee ja lisää, että taidosta on varmasti ollut hyötyä myös amerikkalaisessa small talk -kulttuurissa.
Heikin elämää voi seurata Instagramissa tunnuksella @heikkimakikallio.
Lue tämä juttu kokonaan ja muut Kalen! jutut näköislehdestä. Kale! on Kalevan letkeä lehti kaupunkilaiselle ja se ilmestyy Oulun alueella torstaisin.