Hybridivaikuttaminen on useamman kuin yhden keinon käyttämistä tavoiteltaessa haluttua lopputulosta. Termi on tullut tutuksi varsinkin kansalliseen turvallisuuteen liittyvissä asiakysymyksissä.
Konkreettiset toimet, joilla ihmisten liikkumista ja työssäkäyntiä rajoitetaan, samoin kuin palveluiden ja tavaroiden saatavuuteen vaikuttavat toimenpiteet sekä työelämää koskevat lakot, kaikki ne ovat keinoja, joilla tavoitellaan tietynlaista lopputulosta.
Mielipidekirjoitukset, kuten tämäkin, ne ovat myös sovellettavissa tämän termin alle. Sopinee siis kysyä, että kohtaammeko jonkinlaista hybridivaikuttamista Oulussa, jossa järjestelmällisesti pyritään torppaamaan innovatiivisia rakennushankkeita.
Oulun korkeimmaksi maamerkiksi Vänmanninsaaren tontille suunniteltu Terwa Tower on kuin punainen vaate sijaintipaikkansa vuoksi valituksistaan voimaantuneille seniorikuntapäättäjille. Mukaan on lähtenyt myös joukko arkkitehtuurin ammattilaisia, kulttuurivaikuttajia ja kaavoitusasiantuntijoita, sekä suuri joukko sellaisia henkilöitä, joiden ideologia on kirkastaa oma kruununsa vastustamalla kaikkia otsikoihin nousevia rakennushankkeita. Toisten iloksi ja toisten harmiksi.
Perusteita vastustamiselle on haettu liikenteellisistä haitoista, pyörteisistä tuulista, mysteerisistä varjoista sekä ennen kaikkea mielipahasta, jota tuhannet päivittäin torille kokoontuvat maisemaihailijat tuntevat päivystäessään edessään siintävää, aikanaan terva-alusten hallitsemaa kulttuurimaisemaa.
Yleisenä käsityksenä näyttää olevan se, että torinrannassa katseet kohdistetaan vain meren ja jokisuiston suuntaan, eikä kyseenalaista kulttuuriperinnettä omaavaa "paska kaupunnia" ole välttämättä tarvis edes nähdä torin suunnasta katsoen. Ehkä suunnitellussa Terwa Towerissa onkin lohtuna valittajille ikkunat vain meren ja jokisuiston suuntaan, mene ja tiedä.
Olisiko viisainta rauhoittaa niin torinranta kuin ydinkeskustakin Oulun vanhaksi kaupungiksi ja keskittää kaikki innovatiiviset rakennushankkeet laitakaupungille. Esimerkiksi palvelujen puutteesta kärsivän Yli-Iin suuntaan, niin näkyvimmät seniorivaltuutetut ja muut hengenheimolaiset saisivat mielenrauhan ja voisivat siirtyä nauttimaan muista eläkeläisten harrastuksista. Vaikkapa kaarnaveneiden uittamisesta perinnemaisemissa.
Tulevat sukupolvet tekevät sitten aikanaan mitä tekevät, mutta me "kalkkisiän" kynnyksellä olevat emme niitä ole enää katselemassa.
Jari Pirinen
Toppila, Oulu